Ajatuksia painonhallinnasta

Näin melkein parikymmentä kiloa ylipainon puolelle lipsahtaneena on melko ironista, että koen olevani ikuinen laihduttaja. Lapsuudestani asti olen katsellut sivusta äitini kamppailua painonsa kanssa; loputtomia laihdutusyrityksiä, itkuja aamukahvin äärellä ja taivastelua siitä kuinka "paino ei vain putoa" teki mitä tahansa. Ensimmäisen kerran halusin itse laihduttaa joskus yläasteikäisenä, koska kaverini oli mielestäni paljon hoikempi kuin minä. Olen jälkikäteen katsellut kuvia itsestäni teini-ikäisestä muutaman vuoden takaiseen itseeni, ja muistellut kuinka missäkin tilanteessa ajattelin olevani lihava. Nykyään näen kuvissa pitkän ja hoikan - melkein laihan - tytön, jolla on vain ollut täysin harhainen kuva itsestään.

Kun lihoin kohtalaisen nopeasti tänne lähemmäs sataa kiloa, meni jonkin aikaa ennen kuin oikeasti tajusin olevani ylipainoinen. Olin niin kauan ollut mielestäni liian iso, liian pehmeä, liian läski, etten lopulta edes käsittänyt nousseeni äkkiä ylipainon puolelle. Jossain vaiheessa katsoin huvikseni painoindeksini ja kauhistuin. Tästäkin herätyksen hetkestä on varmaan ainakin kymmenen kiloa aikaa, eikä se vielä silloin toiminut potkaisuna terveellisempien elintapojen tielle. Vahvasti kuitenkin uskon ja toivon, että nyt olen valmis työstämään ensinnäkin omaa kroppaani, mutta myös samalla minäkuvaani ja itsetuntoani.

Olen varmaan laihduttajana erikoinen yhdistelmä itseinhoa ja itsekurin puutetta, tietoa ja välinpitämättömyyttä, laiskuutta ja innostusta. Tiedän kokemuksesta, että yksi suurimmista haasteistani pudottaa painoa tai muuttaa elämässäni mitään on pitkäjänteisyyden puute. Olen hyvä innostumaan täysillä, mutta todella huono pitämään kiinni päättämistäni asioista kun alkuinnostus on laantunut. Voisin toisaalta kuvitella, että tämä on aika yleistä. :D

Tähän laihdutusurakkaan yritän lähteä tällä kertaa erilaisella mentaliteetilla kuin aikaisempiin. Parempi ulkonäkö ja hoikkuus toimivat tietysti yhtenä päämotivaattorina, mutta haluan pitää mielessä kirkkaana myös terveyden ja tasapainoisuuden. Mielellään sitä lähtisi sisuuntuessaan paastoamaan ja kokeilemaan ties mitä ihmedieettejä, mutta lopulta tiedän että ainoa reitti hyvään ja pysyvään tulokseen on se tylsä ja maltillinen. Haluaisin myös, että jotain tapahtuisi tämän matkan aikana pääni sisässä, eikä vain kropassa.

Tässä blogissa ei siis (todennäköisesti, en nyt vanno mitään heh) tulla näkemään pikadieettikokeiluita tai mitään uskomatonta kikkailua. Olen nyt jo viikkoja tonkinut netin syövereitä ja yrittänyt muodostaa omannäköiseni laihdutusohjelman. Kolme pääpointtia jotka olen nyt valjastanut tämän elämäntapamuutoksen kulmakiviksi ovat kasvikset, proteiinit, ja huonojen hiilareiden välttely. Käytännössä siis aika pitkälti yleisten suositusten mukaan mennään. Herkuttelun suhteen yritän nyt soveltaa kohtuutta, mutta uudenlaisella tavalla. En halua päättää mitään erityistä herkku/karkkipäivää, koska tiedän että se johtaa vain kaiken ahmimiseen ilman että mieli edes tekisi. Enemmänkin ajattelen, että jotain pientä hyvää voi pupeltaa sitten jos/kun sellaista tekee tosissaan mieli. Toistaiseksi (kahdeksas päivä menossa) ei ole oikeastaan tehnyt.

Kalorimäärien kanssa olen tällä hetkellä vähän hukassa. Nyt menneen viikon ajan söin noin 1200-1300 kaloria päivässä. Tiedän että se on aika vähän, koska olen 180 cm pitkä ja painan tosiaan sen melkein 100 kg, mutta halusin saada projektin reippaasti käyntiin. Toisaalta en halua säästöliekille. Jos jollain on siellä ruudun toisella puolella tähän jokin mielipide, niin ottaisin mielelläni sen vastaan. :)

Kirjoittelen tänään vielä myöhemmin tänne blogiin aloitusmitat ja jos uskallan, niin saatan laittaa aloituskuvatkin. Tsemppiä maanantaihin!