tiistai 30. tammikuuta 2018

Pöhkö vaa'alla ravaaja täällä, terve!

Puuh. Palasin juuri salilta, missä tuli tällä kertaa hikoiltua ihan kunnolla. Crossailin lihaskuntotreenin päälle siihen asti, että naama muistutti märkää tomaattia. Motivaatio liikkumiseen on tällä hetkellä tosi hyvä, mutta muuten taas vaihteeksi (noin joka toinen päivä vissiin on tämän hetken trendi) usko on koetuksella.

Olen yhä edelleen tietoinen siitä, että vaa'alla hyppääminen joka aamu on turhaa. Silti teen sitä. Miksi? Ihan oikeasti. Toistaiseksi joka-aamuinen punnailu ei todellakaan ole toiminut motivaatiobuustina, vaan päin vastoin. Jos tulos on miinusta, en edes ole huomattavan tyytyväinen, vaan ajatukset kurlkevat rataa "pah, no, onpahan nyt edes sata grammaa vähemmän". Aivan kuin tosissani kuvittelisin, että paino laskisi yhdessä yössä pahimpien nesteiden lähdettyä enempää kuin sen maksimissaan muutama sata grammaa... Jos taas näytöllä näkyy plussaa, mieli on musta koko päivän. Näin kävi muun muassa tänään, kun lukemana keikkui 99,3 kg. Eli +200 g eilisestä.

Tällä hetkellä turhauttaa ehkä eniten se, että en oikein tiedä mitä pitäisi korjata, jos haluaisi painon putoavan vähän tehokkaammin. Vai pitääkö vain jaksaa uskoa kilojen karisevan tällä tyylillä ennemmin tai myöhemmin? Kalorivaje minulla on varmasti tarpeeksi suuri, lasken kaiken Kiloklubin sovelluksella, enkä taatusti huijaa. Tämän vähempää en haluaisi syödä, etenkään jos päivään sisältyy urheilua. Syön monipuolisesti, paljon kasviksia ja proteiinia. Välttelen kaikkia huonoja hiilareita. Toki tuossa viikonloppuna lipsumista tapahtui, mutta kalorit laskettuani ei niiden syöpöttelyjen pitäisi mitenkään päin tuhota viikolla tekemääni kalorivajetta. No, läskin palamisen tiet ovat tutkimattomat (ainakin tämän kropan osalta).

Tuloillaan on myös se tietty aika kuusta, joten vaa'alla on varmaan turha odottaa mitään tämänpäiväistä iloisempia uutisia myöskään tulevina päivinä. Tai sitten pääsen yllättymään iloisesti, eihän sitä ikinä tiedä! Paino on nyt pyörinyt samoissa lukemissa reilun viikon ajan, joten tilaisin huomiselle jonkun kivan notkahduksen alaspäin, kiitos!

2 kommenttia:

  1. Kärsimättömyys on luonnollista, mutta muista, että onnistunut painonpudotus ei suinkaan tarkoita sitä, että muutosta näkyisi vaa'alla joka päivä. Varsinkin nyt, kun sulta on ekat kilot lähteneet (ja sen mukana paljon nesteitä), tahti voi hidastua toviksi, vaikka tekisit kaiken 100 % oikein. Jonain päivänä saattaa yhtäkkiä sitten se mieluinen luku vaakaan tullakin, kunhan vain jaksaa odottaa! :) Mulla on tapana syvänä kärsimättömyyden ja tuskastumisen hetkinä (joita tulee usein väsyneenä ja jos ruuat eivät ole olleet mieleisiä ko. päivänä) yrittää nähdä saavutetut tulokset pidemmältä aikaa kuin vain yhdeltä viikolta. Esim. edellisen viikon aikana paino on voinut nousta +0,5 kg, mutta edellisen kuukauden aikana keskiarvo on ollut -0,5 kg/vko. Ja 2 kg kuukaudessa on todella hyvä tulos kiireiden keskellä, jos se pysyvästi jäädäkseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tiedostan kyllä hyvin juuri sen, etten voi realistisesti odottaa kehityksen näkyvän päivittäin vaa'alla, mutta minkäs teet kun on näin hätähousu. :D Ihanaa kun jaksat takoa järkeä päähän ja tsempata, eiköhän ne kilot joskus karise! Nyt pitää vaan pysyä suunnitelmassa, eikä heittää hanskoja tiskiin, kuten aina aikaisemmilla laihdutusyrityksillä.

      Poista

Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omas...