Edistymättömyyttä

Otsikko kertoo kaiken tarvittavan. Tällä viikolla hermoja on koeteltu ihan toden teolla ja hyvä asenne on ollut todellisessa testissä. Toistaiseksi olen kai pärjännyt ihan tyydyttävin arvosanoin, vaikka turhautumista on tullutkin purettua läheisten niskaan turhan paljon.

Tällä viikolla en ole laihtunut yhtään. Tai okei. Sanotaan mielummin, että painoni ei ole keventynyt yhtään. Olen itse asiassa tähän mennessä kerännyt 200 g lisää painoa, mikä tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä. Koko viikolla en ole lipsunut ollenkaan, olen harrastanut liikuntaa, juonut paljon vettä ja muutenkin pysynyt suunnitelmassa ilman mitään sävellyksiä.

NIIN TURHAUTTAVAA.

Ainoa toivoni tällä hetkellä on, että nämä on jotain ihmeellisiä kuukautisten ja salilla käymisen aiheuttamia nesteitä, jotka maagisesti kaikkoavat maanantaipunnitukseen mennessä. Ja toki mitoista edistymisen sitten näkee ihan tosiasiallisesti, sillä jos mitat pienenevät niin jotain tapahtuu. Silti, kun painoindeksi on yli 30, olisi mukavaa nähdä kehitystä myös siinä painon puolella.

Ainakaan tässä ei vahingossakaan ala ottamaan mitään itsestäänselvyytenä. Tässä kohtaa olisin aikaisemmilla kerroilla heittänyt hanskat tiskiin, joten ehkä tällä kertaa olen vihdoin oikealla asenteella liikkeellä, kun luovuttaminen ei ole käynyt mielessäkään. Ja ehkä sitten ilahdun ekstrapaljon siinä vaiheessa kun se paino joskus tipahtaa alaspäin. Huomatkaa sana kun. Ehkä sitä edistystä onkin tapahtunut, vaikkakin sitten pään sisällä. Parempi sekin kuin ei mitään.

Tänään on kaverin tuparit, joissa yritän pitää kaiken kohtuudessa ja nauttia hyvästä seurasta. Mukavaa viikonlopun jatkoa teille siellä ruudun toisella puolella!