maanantai 19. helmikuuta 2018

Viikkokertomus numero 5!

Kivaa maanantai-iltaa kaikille! Täältä mä mattimyöhäisenä päätin tulla vielä tämän vuorokauden puolella kertomaan lyhyesti menneen viikon, eli viikon 5, tuloksia ja tunnelmia. Tuloksia ei tällä viikolla syntynyt nimeksikään, mutta fiilikset sen sijaan on seilanneet ylös ja alas.

Tässä ensin numeroita, sitten vähän analysointia. Sulkeissa lähtömitat.

Paino 19.2.201899,1 kg (101,4 kg)

Mitat 19.2.2018:

Vyötärö 90 cm (95 cm)
Lantio 111 cm (117 cm)
Rinnat 110 cm (113 cm)
Käsivarsi 35,5 cm (37 cm)
Reisi 67,5 cm (70 cm)

Yhteenveto viikko 5:

Viikon painonmuutos +0,6 kg
Projektin kokonaispudotus -2,3 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 2 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 18 cm
BMI muutos alusta 31,30 > 30,59

Semmosia tällä viikolla. Painoa tullut viikon takaiseen lisää 600 g, mutta tiedän tasan tarkkaan miksi. En voi rehellisesti väittää tosissaan laihduttaneeni menneellä viikolla. Oikeastaan monena päivänä päin vastoin. Touhu lipsui ihan pois raiteiltaan siinä torstain kohdilla, jolloin vedettiin tortillaa ja muistaakseni saunakaljatkin? Sitten viikonloppuna tuli possuiltua vanhojen tottumusten mukaisesti (no ei nyt ihan, onneksi!) ja tänäänhän se toki painossa näkyy. En nyt mennyt mitenkään pois tolaltani tämän viikkotuloksen vuoksi, koska on niin ilmeistä mistä se johtuu. 

Täytyy kuitenkin vähän olla ylpeäkin itsestään, ja iloita mittojen jatkuneesta muutoksesta! Tällä viikolla nekään nyt eivät mitään mainittavaa edistystä tarjoilleet, mutta 18 cm viidessä viikossa ei kyllä mitenkään päin ole huono asia. Jostain syystä senttejä mittaillessani huomaan koko ajan epäileväni, että kyseessä on varmaan mittausvirhe, mutta tuo määrä nyt ei enää minkään pienen heiton syyksi voi mennä. Kaikista iloisin olen vyötärön kaventumisesta viidellä sentillä, koska nyt on enää 10 cm matkaa sinne maagiseen kahdeksaankymmeneen senttiin! Sinnehän päästään, vaikka mikä olisi.

Tänään kävin salilla, ja päätin Muovailua -blogistin innoittamana kokeilla juosta treenin loppuun juoksumatolla Cooperin testin. Olin itse asiassa ehtinyt jo hölkkäillä muutaman minuutin kun sain ajatuksen päähäni, joten kunnon alusta asti pusertamisella olisin varmasti yltänyt parempaankin tulokseen. Tulokseksi sain 1,63 km, mikä nyt ei ole todellakaan huippusuoritus, mutta kehityskelpoinen kuitenkin! Ja tosiaan olo oli suorituksen jälkeen vielä sellainen, että paukkuja olisi riittänyt enempäänkin. Täytynee kokeilla uudestaan jossain vaiheessa. :)

Huomaan nyt tulleeni kriittiseen vaiheeseen tämän laihdutusprojektin suhteen, jossa houkutus jättää kaikki sikseen tuntuu välillä isolta. Haluan todellakin laihtua, haluan olla terveempi, haluan olla paremmassa kunnossa ja haluan muuttaa elintapojani pysyvästi, mutta silti houkutukset ovat tuntuneet vaikeilta viimeisten viikkojen aikana. Nyt haluan kuitenkin tosissani onnistua, joten eteenpäin, sano mummo lumessa!

Ihanaa viikon jatkoa itse kullekin, ei lannistuta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omas...