Mitä syötäisiin?

Kaikkihan tietävät ne perusperiaatteet, kun halutaan pudottaa painoa. Syö vähemmän kuin kulutat. Syö ylipäätänsä vähemmän. Syö enemmän kasviksia. Jätä hiilarit. Varo rasvaa. Lisää proteiinia. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Ohjeita terveelliseen ruokavalioon tulvii ovista ja ikkunoista, puhumattakaan sitten kaikista mahdollisista erityisruokavalioista, kuten kasvissyönnistä, gluteenittomasta, viljattomasta, maidottomasta, karppauksesta jne. Jokaisella tuntuu nykypäivänä olevan oma mielipide siitä, mikä on se kaikista terveellisin ja ihmisotukselle sopivin ruokavalio, tai millä kannattaa lähteä laihduttamaan.

Olen itse lapsuudesta asti tottunut syömään pääosin kotona alusta alkaen tehtyä monipuolista ruokaa. Vanhempani tykkäsivät tulisuudesta ja mausteista, joten niihin olen siedättynyt tehokkaasti. Lapsuuteni ruokavaliolla pysyin hoikkana ja terveenä aina aikuisikään saakka, kunnes sitten muutin omilleni. Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, kahdestaan poikaystäväni kanssa asuminen lisäsi muutamassa vuodessa molempien vyötärölle sen 20 ylimääräistä kiloa. Jokin tottumuksissa siis taisi muuttua matkan varrella. Kiireisen opiskelijaelämän tuoksinassa pitsaa ja kaljaa tuli vedettyä ehkä ihan hiukan yli tarpeen, ja kotona kokkaaminenkin jäi välillä ihan kokonaan. Aijai, ei hyvä.

Nyt tätä elämäntaparemonttia aloitellessani kävin päässäni läpi lukemattomia aikaisempia laihdutusyrityksiäni. Mikä niissä aina meni pieleen? Yhdistäväksi tekijäksi totesin heti diettaamisen. Aina aikaisemmin laihduttamaan ryhtyessäni olen lähtenyt yritykseen ajatuksella, että "tää nyt on tällänen kuuri, toivottavasti lähtee paljon ja nopeesti!". Olen koittanut karppaamista ja Jutan Superdiettiä, osapaastoa ja ties mitä. Ekat kaksi viikkoa on sujunut näennäisesti hyvin, painoakin on pudonnut se 2-3 kg ja olen puhkunut intoa vannoessani sen kertaisen ihmedietin nimeen. Mutta kuinka ollakaan, ensimmäisen "poikkeuspäivän" jälkeen motivaatio ja mielenkiinto on ollut tipo tiessään, enkä ole voinut enää kuvitella palaavani takaisin tiukalle ja yksipuoliselle kuurille. Joten olen sitten palannut takaisin hampurilaisten ja karkkien pariin. :) En sinänsä vähättele erilaisten laihdutuskuurien ja tiukkojen diettien tehoa, koska kiistatta niillä laihtuu, jos pysyy kurissa. Varmasti osa saa tuloksen pysymäänkin, jos on tarpeeksi selkärankaa ja itsekuria. Minulla kuitenkaan ei näitä taida olla.

Tällä kierroksella olen päättänyt vannoa yksinkertaisten ja maltillisten muutosten nimeen. Olen todella kärsimätön ja kaikkihetimullenyt-ihminen, joten helppoa tämä ei ole, mutta tiedän tämän olevan ainut keino onnistumiseen omalla kohdallani. En ole suoranaisesti kieltänyt itseltäni mitään. Tietenkään aktiivisesti laihduttavan ihmisen ruokavalioon eivät lähtökohtaisesti sokeripitoiset ja/tai korkeaenergiset herkut kuulu, ainakaan päivittäisellä tasolla, mutta jos sellaisia kurkusta alas menee, pyrin ajattelemaa että en ole mitenkään epäonnistunut. Että kannattaa vaan jatkaa, koska jokainen hyvä valinta on oikeaan suuntaan.

Nyt kun tämä jäätävä jaarittelu on saatu pois alta, niin kerrottakoon, että mitä minä sitten nyt pyrin syömään. Ensinnäkin, syön mahdollisimman paljon kasviksia. Parsakaalia, perus salaattia, kukkakaalia, keräkaalia, tomaattia, paprikaa, porkkanoita, bataattia, avokadoa... Hedelmiä syön myös, vaikka yritänkin pitää niiden määrän kohtuullisena niiden sisältämän sokerin takia. Kasvisten seurana lautaselta löytyy lihaa, kalaa tai kanaa. Tykätään tehdä jauhelihapihvejä, tai sitten kanaa esimerkiksi uunissa. Kalastakin tulee aivan superhyvää uunissa, ja itse himoitsen myös kylmäsavustettua lohta. Väli/aamupaloina tulee syötyä rahkaa, skyriä, ruisleipää tai puuroa. Toisin sanoen syön ihan niitä ruokaympyrän mukaisia ja kohtuullisen vähäkalorisia perusruokia. Näiden peruspalikoiden lisäksi olen syönyt välillä pastaa ja kastiketta. Pasta täysjyvänä ja kastikkeeksi joskus kun oikein mieli tekee, niin kevyttä kermaa. En pelkää hiilareita, mutta haluan ottaa ne mieluiten terveellisistä aineksista. Proteiininsaannista pyrin myös huolehtimaan, mutta en pelkää rasvaakaan. Kunhan se vain pääosin olisi sitä hyvää rasvaa.

Minulle tämä ns. normaali monipuolinen ruokavalio on aina sopinut, ja uskon siihen näin laihduttaessakin. Määrät pyrin pitämään kohtuullisina ja seuraan kalorinsaantia laskurilla. Näin ei pääse tapahtumaan mitään armottomia arviointivirheitä. Toisaalta uskon jo pelkästään siihenkin, että ennen pitkään tuloksia näkyisi ilmän erityistä tiukkisteluakin jos vaihtaa ruokavalion tälläiseksi siitä höttöhiilari/rasva/sokerimätöstä.

Mitä te muut laihduttajat syötte? 

Ps. Paino tänään 98,9 kg, jei. :)

Pöhkö vaa'alla ravaaja täällä, terve!

Puuh. Palasin juuri salilta, missä tuli tällä kertaa hikoiltua ihan kunnolla. Crossailin lihaskuntotreenin päälle siihen asti, että naama muistutti märkää tomaattia. Motivaatio liikkumiseen on tällä hetkellä tosi hyvä, mutta muuten taas vaihteeksi (noin joka toinen päivä vissiin on tämän hetken trendi) usko on koetuksella.

Olen yhä edelleen tietoinen siitä, että vaa'alla hyppääminen joka aamu on turhaa. Silti teen sitä. Miksi? Ihan oikeasti. Toistaiseksi joka-aamuinen punnailu ei todellakaan ole toiminut motivaatiobuustina, vaan päin vastoin. Jos tulos on miinusta, en edes ole huomattavan tyytyväinen, vaan ajatukset kurlkevat rataa "pah, no, onpahan nyt edes sata grammaa vähemmän". Aivan kuin tosissani kuvittelisin, että paino laskisi yhdessä yössä pahimpien nesteiden lähdettyä enempää kuin sen maksimissaan muutama sata grammaa... Jos taas näytöllä näkyy plussaa, mieli on musta koko päivän. Näin kävi muun muassa tänään, kun lukemana keikkui 99,3 kg. Eli +200 g eilisestä.

Tällä hetkellä turhauttaa ehkä eniten se, että en oikein tiedä mitä pitäisi korjata, jos haluaisi painon putoavan vähän tehokkaammin. Vai pitääkö vain jaksaa uskoa kilojen karisevan tällä tyylillä ennemmin tai myöhemmin? Kalorivaje minulla on varmasti tarpeeksi suuri, lasken kaiken Kiloklubin sovelluksella, enkä taatusti huijaa. Tämän vähempää en haluaisi syödä, etenkään jos päivään sisältyy urheilua. Syön monipuolisesti, paljon kasviksia ja proteiinia. Välttelen kaikkia huonoja hiilareita. Toki tuossa viikonloppuna lipsumista tapahtui, mutta kalorit laskettuani ei niiden syöpöttelyjen pitäisi mitenkään päin tuhota viikolla tekemääni kalorivajetta. No, läskin palamisen tiet ovat tutkimattomat (ainakin tämän kropan osalta).

Tuloillaan on myös se tietty aika kuusta, joten vaa'alla on varmaan turha odottaa mitään tämänpäiväistä iloisempia uutisia myöskään tulevina päivinä. Tai sitten pääsen yllättymään iloisesti, eihän sitä ikinä tiedä! Paino on nyt pyörinyt samoissa lukemissa reilun viikon ajan, joten tilaisin huomiselle jonkun kivan notkahduksen alaspäin, kiitos!

Viikko 2, miten meni?

Huomenta!

Nyt on aika katsahtaa kuluneeseen viikkoon, joka on tämän laihdutusprojektin toinen. Viikko sujui vaihtelevalla menestyksellä, mutta kokonaisuuteen olen ihan tyytyväinen. Runko pysyi terveellisenä ja kevyenä, vaikka viikonloppuna ei tullutkaan elettyä minkään valtakunnan laihduttajan oppien mukaisesti. Tällä viikolla myös aloitin ensimmäistä kertaa ikinä salilla käymisen, mistä olen todella ylpeä! 

Merkitsen alle tämän hetkisen painon + mitat, ja sulkuihin aloituspainon ja aloitusmitat. 

Paino 29.1.2018: 99,1 kg (101,4 kg)

Mitat 29.1.2018:

Vyötärö 95 cm (95 cm)
Lantio 115 cm (117 cm)
Rinnat 112 cm (113 cm)
Käsivarsi 36,5 cm (37 cm)
Reisi 68 cm (70 cm)

Yhteenveto:

Viikon painonpudotus -0,3 kg
Kokonaispudotus -2,3 kg
Senttejä lähtenyt yhteensä 5,5 cm
BMI muutos alusta 31,30 > 30,59

Niih. No, jos haluaa positiivisesti ajatella, niin suunta on ainakin alaspäin ihan näin viikkotasolla katsottaessakin. Toisaalta, harmittaa, että paino kävi viime viikon puolella jo 300 g alempanakin. Tässä tuloksessa nyt kuitenkin väkisinkin näkyy yhä viikonlopun mässäily, vaikka onneksi se pahin turvotus taisi poistua eilisen tiukan linjan ansiosta. Iloinen yllätys oli kuitenkin tuo, että senttejä oli viikossa kadonnut noinkin paljon! Ei tosin ihan sieltä mistä kipeimmin olisin kapenemista toivonut, mutta joka tapauksessa. On rohkaisevaa huomata, että jotain ehkä kuitenkin tapahtuu, vaikka painon muutos maltillinen onkin.

Kärsimätön olen edelleen ja mielellään näkisin vaa'assa viikkotasolla muutosta puolesta kilosta kiloon. Kilon pudotus viikossa on jo tosi kova, mutta mahdollinen. Siihen ei sitten toisaalta tosiaankaan mahdu mitään herkuttelua tai alkoholin kittaamista. Tyytyväinen olisin kuitenkin kaikkeen puolesta kilosta ylöspäin.

Noh, uusi yritys tällä viikolla! Tsemppiä maanantaihin. :)

Mönkään mennyt viikonloppu

Niinhän siinä kävi, kuten perjantaina pelkäsinkin, että viikonloppu meni ihan penkin alle. Perjantai sujui ihan ok siihen asti, että kaverit pyysivät lähikuppilaan yksille juomille. Join yhden siiderin. Ja sitten toisen. Vaikka alkoholin juominen jäi noihin kahteen, harmitti että piti jo perjantaina läträtä kun sitten eilisellekin oli budjetoitu viinin juontia.

Eilinen olikin sitten niin kaukana laihdutuksesta kuin mahdollista. Mitäs sitä tulikaan pisteltyä poskeensa? Hmm, no ainakin pitsaa, irtokarkkeja, sipsejä, tortilloita, valkkaria... Yäk, miksi?!? Yritän lohdutella itseäni edes vähän sillä, että verrattuna minulle aikaisemmin tavalliseen herkutteluun, olivat määrät huomattavasti kohtuullisempia. En ahminut mitään hulluna, vaan karkkiakin söin sen vähän alle 100 g aikaisemman 300 gramman sijaan. Viiniäkin tuli onneksi juotua vain muutama lasi, eikä muutamaa pulloa.

Tuntuu, että suhde alkoholiin on jotenkin hankala tässä painonpudotuksen tuoksinassa. En ole ollut viimeaikoina muutenkaan mitenkään kova juomaan tai ravaamaan baareissa, mutta jostain syystä viikonlopun sosialisointiin ja kavereiden näkemiseen tuntuu aina liittyvän ainakin muutaman annoksen nauttiminen. Mielelläni jättäisin alkoholin kokonaan tämän laihdutusvaiheen ajaksi, mutta toisaalta en aijo noin niinkun loppuelämän mittakaavassa siitä kuitenkaan kokonaan luopua. Ehkä hyvä tavoite näin alkuun olisi se, että ainakin varsinainen ryyppääminen jäisi kokonaan, ja alkoholia voisi kohtuullisella omatunnolla nauttia muutaman annoksen yhtenä päivänä viikossa, jos on jotain sitä "edellyttävää" menoa.

Menin kiduttamaan itseäni vaa'alle tänään aamulla, ja paino oli humpsahtanut 900 grammaa ylöspäin. Mutta mitäpä muuta sitä olisi voinut odottaa. Alkoholi turvottaa, suola turvottaa, ja pöhöttynyt olo tässä kyllä onkin. Mutta turha kai tässä on surkutella sen enempää, se ei ainakaan vie kohti tavoitetta. Nyt tänään tuntuu ihanalta syödä taas freesimpää ruokaa, vihanneksia ja proteiinia. Illalla suuntana on kuntosali. Jos siellä vaikka saisi kompensoitua vähän tätä viikonlopun läskeilyä.

Huomista punnitus/mittauspäivää innolla odotellen! Köh.

Mikä teidän suhteenne alkoholiin on laihdutuksen aikana? Nollatoleranssi vai rennompi?

Kaikenlaista kitinää

Huhhuh, nyt on kyllä harvinaisen raskas perjantai. Taas yksi sellainen päivä, että kaikki tuntuu vaikealta ja hankalalta ja toivottomalta. Väsyttää, olen syönyt liikaa ja viikonloppu pelottaa. Uskomatonta, mutta totta.

Viikonloput ovat varmaan monelle laihduttajalle jonkinlaisia mörköjä. Maanantaiaamuna paino harvoin on alimmillaan, jos viikonloppuna on tullut otettua vähän vinkkua tai herkkuja. Myös minulle viikonloppu on vähän ongelmallinen, ja etenkin nyt tämä tuleva. Viime viikonloppu sujui ihan normaalin laihduttelun parissa, ilman alkoholia tai syöpöttelyä. Nyt huomenna lauantaina on kuitenkin tyttöjen viini-ilta, johon haluan tottakai ehdottomasti osallistua. Mitään laihdutukseen sopivaa viininjuonnissa ja napostelussa ei tosiaankaan ole, mutta ei voi mitään. Tää on elämää; myöhemminkin tulee juhlia, illanistujaisia, ravintolaillallisia ja erityistapauksia.

Ahdistaa kuitenkin jo valmiiksi maanantai. Tuntuu että nyt, kun pudotusta painossa on tapahtunut vasta muutaman kilon verran, voi kaikki mennä yhdellä lipsumisella lähtöpisteeseen. Ei se nyt oikeasti voi olla niin, eikä olekaan, mutta pelkään että laihdutan vain ikuisesti näitä ensimmäisiä muutamia kiloja. Masensi taas aamulla, kun paino oli noussut 100 g ollen 98,9 kg. Koitan vakuutella itselleni, että ehkä se on lihaksiin kertynyttä nestettä eilisen salitreenin jäljiltä ja vaakakaan ehkä nyt ei niin tarkka ole, liibalaaba, mutta harmittaa kun on muuttanut niin monia asioita ja omasta mielestään vetänyt hyvin, ja paino vaan pyörii samoissa lukemissa päiviä. Hirvittää maanantai, jos puntari pompsahtaa jollain kilolla ylöspäin. Olo on turvonnut jo valmiiksi viikonloppua varten, avasin juuri farkuista napinkin. Ääääääääh.

Yritän jotenkin valaa itseeni uskoa tätä prosessia kohtaan. Hemmetti, pakkohan tässä on näin ylipainoisena laihtua ennemmin tai myöhemmin, kun syö varmasti alle kulutuksensa. Huvittaa vähän, että erilaisten laskureiden mukaan minun pitäisi laihtua jos syön vähemmän kuin 2500 kaloria päivässä. En tiedä, jotenkin en usko.

Kuvassa eilinen vähän pieleen mennyt bataattihampurilaiskokeilu. :D Tajusin jossain vaiheessa, että eihän meillä ollut enää salaattia, joten jotain vihreyttä tuosta kokonaisuudesta jäi puuttumaan. Bataatti"sämpylöistä" myös tuli pieniä ja ohuita. Mutta, hyvältä se kumminkin maistui. Ja vihreää syötiin sitten dippailtavan kurkun muodossa. Mua naurattaa nämä mun ateriakuvat, ehkä voisin lanseerata jonkun oman jutun tyylillä #rumatruokakuvat.

Masentelusta huolimatta ihanaa viikonloppua ja armollisempaa asennetta kaikille!

Pientä pudotusta

Jee, tänään sain nähdä virkistäviä lukuja vaa'alla, kun paino oli 98,8 kg! Suunta on alaspäin ja näin ollen oikea. Nyt on ollut tosi mukava nähdä muutamana päivänä painon tippuvan, vaikkakin toki noita muutamia satoja grammoja, mutta kuitenkin. Veikkaan, että pahin nestepöhö liukeni kropastani jo ensimmäisellä viikolla, joten nyt tapahtuva pudotus voisi jopa olla sitä "oikeaa" painon laskua.

Olen pitänyt jo muutaman vuoden ajan painostani jonkin sortin päiväkirjaa, eli puhelimeni kätköistä löytyy tietoja painostani esimerkiksi vuoden takaa. Tammikuussa 2017 painoin 96,7 kg, eli sinänsä on helpottavaa huomata, ettei paino niin radikaalisti vuodessa ole noussut. Toki se oli ehtinyt sinne sadan pahemmalle puolelle hinautua ennen kuin tämä projekti alkoi, mutta kyse ei onneksi ole viimeisen vuoden aikana ollut mistään kymmenien kilojen holtittomasta lihomisesta. Radikaaleinta painon nousu on tainnut omalla kohdallani olla vuosien 2015 ja 2016 aikana. Omilleen muutto poikaystävän kanssa oli se varsinainen lähtölaukaus tälle paisumiselle ja karmeille elintavoille. Olemme monesti naureskelleetkin sille, että minun ainainen nälkäni ja poikaystäväni epäterveelliset ruokatottumukset taisivat olla pahin mahdollinen yhdistelmä. Mutta, nyt näitä koitetaan laittaa uuteen uskoon, yhdessä.

Vähän mua naurattaa nämä kännykällä kiireessä napatut superesteettiset ruokakuvat, mutta haluan jotain väriä ja piristystä tänne tekstin sekaan. Eilen kävin ostamassa sitä kylmäsavulohta kuten lupasin ja päädyimpä hommaamaan muutaman perunan siihen kylkeen. Mitään varsinaista päätöstä kieltäytyä perunasta/pastasta/riisistä en ole tehnyt, mutta niitä on jotenkin kuitenkin tullut välteltyä tähän asti. Eilen vaan teki ihan sairaasti mieli perunaa kalan kanssa, joten miksi ei. Perunassa ei kuitenkaan ole mitenkään överisti kaloreita ja kaikkeahan pitäisi voida syödä, kohtuudella.


Tiedän monien laihduttajien karttelevan myös hedelmiä niiden sisältämän hedelmäsokerin ja hiilareiden takia. Ja onhan hedelmissä kaloreitakin enemmän kuin esimerkiksi vihanneksissa. Itse kuitenkin rakastan hedelmiä, enkä voisi kuvitella luopuvani niistä kokonaan. Kohtuus tietysti niissäkin, mutta mielestäni hedelmä on hyvä välipala ja auttaa makeanhimoon. Kuvassa näkyvää pomeloa olen syönyt ehkä vähän turhankin paljon, mutta kun ne on niiiiiiiiin hyviä tähän aikaan vuodesta. Namnam.

Tänään illalla suuntaan vielä miehen kanssa salille (mitä meille on tapahtumassa?), mutta nyt kouluhommien pariin. Adios amigos!

Hyvän fiiliksen keskiviikko

Jos eilen turhautti ja ärsytti kaikki, niin tänään on huomattavasti pirteämpi päivä. Heräsin aikaisin, lihakset kipeinä eilisestä salista, mutta hyvällä tuulella. Jee!

Tänään aamupaino oli (jos tuohon vaa'an rakkineeseen nyt voi luottaa pätkääkään) 99,0 kg. Iloinen ja tsemppaava ylläri, että päivien jumittelun jälkeen oli tapahtunut edes pieni notkahdus alaspäin. Ehkä huomenna päästään jo seuraavan kilon puolelle. Ehkä.

Vettä, vettä, vettä

Yksi iso muutos, minkä halusin toteuttaa tässä prosessissa, oli vedenjuonnin lisääminen. Olen aina juonut liian vähän vettä ja kärsinyt muunmuassa päänsärystä vedenjuonnin unohduttua. Ihan normaalin veden sijaan olen myös halunnut aina mielummin juoda hiilihapotettuja ja maustettuja vesiä. Nyt kuitenkin olen kantanut yli viikon ajan koko ajan mukanani vesipulloa, ihan kraanavedellä täytettyä sellaista. Kuvassa olevassa pullossa ei siis ole etiketistä huolimatta vichyä. Määrällisesti en ole laskenut vedenjuontiani, mutta pyrin hörppimään pullosta vähän väliä.

Laihdutuspiireissä tuntuu olevan eriäviä mielipiteitä kuplaveden juomisesta, tai tavallisen veden korvaamisesta sillä. Kaloreitahan siinä nyt ei ole, kuten ei vedessä yleensäkään, mutta en sitten tiedä voiko sillä olla jotain muita vaikutuksia painonpudotukseen. Loogisesti ajateltuna ilmaa hiilihapotettu vesi kai saattaa suolistoon kerätä. Itse olen päättänyt nyt pääasiallisesti juoda veteni kraanasta otettuna, mutta en karta kivennäisvesiä jos semmoista mieli tekee.

Nyt kipitän markettiin ostamaan kylmäsavulohta, koska tekee ihan hulluna mieli kalaa lounaaksi. Hyviä keskiviikkoja kaikille!

Salille? Minä? Apua!

Mulla on kuntosalikammo. Tai oikeastaan voisi sanoa, että oli. Tänään uskaltauduin ehkä elämäni kymmenennen kerran salille, koska sain tsemppaavaksi seuraksi avomieheni ja isäni. :D Vaikka se naurettavalta kuulostaakin, niin oikeasti melkein tärisin hermostuksesta ennen kuin astuin pukkarista ulos.

Tämä omituinen salikammo sai alkunsa varmaan jo ihan ensimmäisellä kerralla, vuonna nakki ja muusi, kun silloinen poikaystäväni pakotti minut mukaansa treenaamaan. Tuolloin olin vielä normaalipainoinen ja jopa ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta täysin aloittelija kuntosaliharrastuksen parissa. En tiennyt mitään laitteista, liikkeistä, tai lihasryhmistä. Pienelle ja tunkkaiselle bodarisalille päästyämme seuralaiseni häipyi kuulokkeet korvissa veivaamaan omia liikkeitään, ja minä jäin uunona ärjyvien lihaskimppujen keskelle pohtimaan, että mitäs sitten.

Tuosta ensimmäisestä epämukavasta salikokemuksesta lähtien olen kartellut kyseisiä paikkoja kuin ruttoa, ja julistanut kaikille, että vihaan salilla käymistä. Muuten olen ollut paikoitellen oikeinkin liikunnallinen, mutta ajatuskin kuntosalilla bodaamisesta on saanut kylmän hien otsalle. Salille menossa olen pelännyt lähinnä sitä avuttomuuden tunnetta, kun en osaa tehdä mitään. Että pitää hävetä silmät päästään nykiessään jossain laitteessa väärin päin. Tai, että kaikki muut katsovat kauhulla maailman huonokuntoisinta pullukkaa, joka tekee kaiken mahdollisimman pienillä painoilla. Irrationaalisia pelkoja, joihin on myös ratkaisut olemassa, mutta tälläinen mä olen. Tai ainakin olin todella kauan.

Miten siinä sitten pääsi niin käymään, että tänään ostin jäsenyyden ja kausikortin läheiselle Fitness 24/7:lle ja treenasinkin ensimmäisen kerran? No, ehkä olen vain yksinkertaisesti kasvanut aikuiseksi, ja päättänyt astella välillä tietoisesti epämukavuusalueelle. Isäni on kosiskellut minua salikaverikseen jo vuosikausia, ja avomieskin puhunut silloin tällöin harrastuksen aloittamisesta. Viimein saatiin sovittua kaikille sopiva ajankohta, ja eikun menoksi.

Ja arvatkaa mitä? Mulla oli hauskaa! En olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta salilla treenaaminen ja perus ohjelman haltuun ottaminen hyvässä opastuksessa (kiitos faija) oli super kivaa ja fiilis jälkikäteen mahtava. Tajusin heti toimeen päästyäni, että ympärilläni treenaa kaiken näköisiä, kokoisia ja tasoisia ihmisiä, eikä kukaan välitä muiden tekemisestä. Siellä keskitytään omaan treeniin.

Suunnitelmissa olisi nyt aloitella saliharrastusta ja käydä näin alkuun 2-3 kertaa viikossa. Ainakaan toistaiseksi mikään fitness-pro musta tuskin on tuloillaan, mutta ajattelin salilla käymisen olevan hyvä buusteri painonpudotukselle ja kiinteytymiselle.

Tunnustaako kukaan muu olevansa tai olleensa salipelkoinen?

Turhautumista ja tuskailua

Todella esteettinen salaattiannos

Tänään turhauttaa. Oikeasti turhautti jo eilen. Tiedän olevani kärsimätön ihminen, ja kärsimättömyys on varmaan yksi suurimmista syistä miksi laihdutusprojektini yleensä kaatuvat alkumetreillä. Nyt tuo kärsimättömyys on saapunut häiritsemään tätäkin yritystä.

Varmasti meistä laihduttajista jokainen haluaisi nähdä tuloksia heti ja nyt. Ensimmäisen terveellisen ja kevyen päivän jälkeen olisi niin kiva astua seuraavana aamuna vaa'alle ja huomata kaikkien liikakilojen maagisesti sulaneen yhdessä yössä. Mutta, valitettavasti niitä ylikiloja ei ole yhdessä yössä kerätty, joten on ehkä ihan kohtuullista että ne eivät myöskään yhdessä yössä katoa. Mutku mä silti haluaisin.

Eilinen meni syömisten kanssa vähän pipariksi. Oli ensimmäinen tosi hankala päivä, kun tuntui että mikään ruoka ei tyydytä eikä täytä tarpeeksi. Olin koko ajan nälissäni ja kärttyinen. Avomieheni on myös mukana tässä laihdutushommassa (pudotettavaa hänellä noin 10 kg) ja hän sitten yhtäkkiä ehdotti päivällisen hakemista Subwaysta. Jotenkin onnistuimme perustelemaan patongit itsellemme ja valitsimme suosikkiemme sijasta yhdet kevyimmistä vaihtoehdoista. Eihän subi nyt ole pahimmasta päästä pikaruokaa, todellakaan, mutta morkkis iski silti välittömästi. Turhia huonoja höttöhiilareita tuli ainakin ihan liikaa ja täytyy sanoa, että sen huomasi. Kalorimääräänsä nähden kanapatonki ei todellakaan pitänyt nälkää kovin kauaa ja nopeiden hiilareiden määrä sai kaikki herkkuhimot jylläämään täysillä. Muu päivä mentiin kuitenkin ihan asiallisella laihdutuslinjalla, kanasalaatin ja kaurapuuron merkeissä. Yritän muutenkin nyt välttää ajattelemasta tälläisiä "lipsumisia" minään repsahduksina, koska en varsinaisesti ole dietillä. Tämä on uusi elämäntapa, ja joskus siihen kuuluu muukin ruoka kuin se kaikista optimaalisin.

Tänä aamuna vaaka näytti 99,3 kg, missä paino kävi jo viime viikon puolella kerran. Mitään huimaa pudotusta ei siis ole nyt muutamiin päiviin tapahtunut. Vaikka ainakaan suunta ei ole ylöspäin, kai. Meidän vaaka kyllä temppuilee ihan tosissaan ja tänäänkin se näytti välillä 700 g enemmän ja sitten taas tuota samaa viralliseksi päättämääni lukemaa. Tähän saakka olen ravannut puntarilla joka aamu (tiedän, tiedän, ei varmaan ole fiksua), koska en vain osaa pysyä poissakaan siitä. Yritän kuitenkin suhtautua positiivisesti ja rauhallisesti näytti vaaka mitä tahansa, koska tiedän edistymisen yleensä näkyvän vähän pidemmällä aikavälillä paremmin. Silti tuntuu, että paino ei ole lähtenyt laskemaan ensimmäisten päivien nestepudotuksen jälkeen kovinkaan vauhdikkaasti. Ihan tyhmää ja turhaa tuskailua, tiedän.

Noh, ei auta muu kuin pysyä sitkeänä ja kärsivällisenä nyt vaan. Ja koittaa jatkossa välttää turhaa ulkona syömistä ja varsinkin huonoja hiilihydraatteja. Tsemppiä kaikkien laihduttajatovereiden tiistaihin, kyllä tää tästä!

Lähtötilanne ja mitat

Huh. Kävin äsken itseni kanssa todellisen kamppailun siitä, että uskallanko laittaa julkisesti esille itsestäni äsken nappaamani lähtökuvat. Olin jo lisäämässä kyseisiä hirvityksiä tähän postaukseen, kun tajusin, että ei ole pakko. Jos se tuntuu näin epämukavalta ja nololta, niin en ole vielä valmis. Nyt kyseiset kuvat ovat kuitenkin itselläni tallessa, joten toivottavasti pääsen pian tekemään tänne blogin puolelle jonkun ihanan ja motivoivan ennen-jälkeen kollaasin.

Lähtömitat aijon kuitenkin teidän kanssanne jakaa, jotta mahdollisten mukana tsemppaavien on helpompi pysyä kärryillä tilanteesta. Ne on otettu tänään, eli viikko projektin alkamisen jälkeen. Alkupainon tiedän, mutta mitat nappasin vasta nyt. Tuskin niissä ensimmäisen viikon aikana varsinaisesti on paljoa tapahtunut, joten saavat kelvata nyt projektin aloitusmitoiksi. Työstettävää riittää, sen ne ainakin kertoivat...

Pituus: 180 cm
Lähtöpaino 15.1.2018: 101,4 kg
Paino 22.1.2018: 99,4 kg

Mitat 22.1.2018:

Vyötärö 95 cm
Lantio 117 cm
Rinnat 113 cm
Käsivarsi 37 cm
Reisi 70 cm

Hyh, ei mitään miellyttäviä lukemia. Vartalon mitoista kuitenkin näkee, että minulla on mittasuhteet sinänsä kohdallaan, eli kapein kohta löytyy tuosta vyötärön kohdalta, mutta senttejä onkin sitten aika rutosti liikaa joka paikassa.

Painoa on pudonnut viikolla yksi tasan 2 kiloa. Tähän olen tyytyväinen, enkä halua enää koskaan nähdä vaa'an näytössä kolminumeroista lukua. Nyt vain taistellaan, että suunta jatkuu laskujohteisena ja pääsen pian hehkuttamaan tänne upeita tuloksia.

Ajatuksia painonhallinnasta

Näin melkein parikymmentä kiloa ylipainon puolelle lipsahtaneena on melko ironista, että koen olevani ikuinen laihduttaja. Lapsuudestani asti olen katsellut sivusta äitini kamppailua painonsa kanssa; loputtomia laihdutusyrityksiä, itkuja aamukahvin äärellä ja taivastelua siitä kuinka "paino ei vain putoa" teki mitä tahansa. Ensimmäisen kerran halusin itse laihduttaa joskus yläasteikäisenä, koska kaverini oli mielestäni paljon hoikempi kuin minä. Olen jälkikäteen katsellut kuvia itsestäni teini-ikäisestä muutaman vuoden takaiseen itseeni, ja muistellut kuinka missäkin tilanteessa ajattelin olevani lihava. Nykyään näen kuvissa pitkän ja hoikan - melkein laihan - tytön, jolla on vain ollut täysin harhainen kuva itsestään.

Kun lihoin kohtalaisen nopeasti tänne lähemmäs sataa kiloa, meni jonkin aikaa ennen kuin oikeasti tajusin olevani ylipainoinen. Olin niin kauan ollut mielestäni liian iso, liian pehmeä, liian läski, etten lopulta edes käsittänyt nousseeni äkkiä ylipainon puolelle. Jossain vaiheessa katsoin huvikseni painoindeksini ja kauhistuin. Tästäkin herätyksen hetkestä on varmaan ainakin kymmenen kiloa aikaa, eikä se vielä silloin toiminut potkaisuna terveellisempien elintapojen tielle. Vahvasti kuitenkin uskon ja toivon, että nyt olen valmis työstämään ensinnäkin omaa kroppaani, mutta myös samalla minäkuvaani ja itsetuntoani.

Olen varmaan laihduttajana erikoinen yhdistelmä itseinhoa ja itsekurin puutetta, tietoa ja välinpitämättömyyttä, laiskuutta ja innostusta. Tiedän kokemuksesta, että yksi suurimmista haasteistani pudottaa painoa tai muuttaa elämässäni mitään on pitkäjänteisyyden puute. Olen hyvä innostumaan täysillä, mutta todella huono pitämään kiinni päättämistäni asioista kun alkuinnostus on laantunut. Voisin toisaalta kuvitella, että tämä on aika yleistä. :D

Tähän laihdutusurakkaan yritän lähteä tällä kertaa erilaisella mentaliteetilla kuin aikaisempiin. Parempi ulkonäkö ja hoikkuus toimivat tietysti yhtenä päämotivaattorina, mutta haluan pitää mielessä kirkkaana myös terveyden ja tasapainoisuuden. Mielellään sitä lähtisi sisuuntuessaan paastoamaan ja kokeilemaan ties mitä ihmedieettejä, mutta lopulta tiedän että ainoa reitti hyvään ja pysyvään tulokseen on se tylsä ja maltillinen. Haluaisin myös, että jotain tapahtuisi tämän matkan aikana pääni sisässä, eikä vain kropassa.

Tässä blogissa ei siis (todennäköisesti, en nyt vanno mitään heh) tulla näkemään pikadieettikokeiluita tai mitään uskomatonta kikkailua. Olen nyt jo viikkoja tonkinut netin syövereitä ja yrittänyt muodostaa omannäköiseni laihdutusohjelman. Kolme pääpointtia jotka olen nyt valjastanut tämän elämäntapamuutoksen kulmakiviksi ovat kasvikset, proteiinit, ja huonojen hiilareiden välttely. Käytännössä siis aika pitkälti yleisten suositusten mukaan mennään. Herkuttelun suhteen yritän nyt soveltaa kohtuutta, mutta uudenlaisella tavalla. En halua päättää mitään erityistä herkku/karkkipäivää, koska tiedän että se johtaa vain kaiken ahmimiseen ilman että mieli edes tekisi. Enemmänkin ajattelen, että jotain pientä hyvää voi pupeltaa sitten jos/kun sellaista tekee tosissaan mieli. Toistaiseksi (kahdeksas päivä menossa) ei ole oikeastaan tehnyt.

Kalorimäärien kanssa olen tällä hetkellä vähän hukassa. Nyt menneen viikon ajan söin noin 1200-1300 kaloria päivässä. Tiedän että se on aika vähän, koska olen 180 cm pitkä ja painan tosiaan sen melkein 100 kg, mutta halusin saada projektin reippaasti käyntiin. Toisaalta en halua säästöliekille. Jos jollain on siellä ruudun toisella puolella tähän jokin mielipide, niin ottaisin mielelläni sen vastaan. :)

Kirjoittelen tänään vielä myöhemmin tänne blogiin aloitusmitat ja jos uskallan, niin saatan laittaa aloituskuvatkin. Tsemppiä maanantaihin!

It´s always darkest before the dawn

Moi.

Tuntuupa oudolta kirjoittaa blogipostausta. Olen varmaan yksi harvinaisuus nykypäivänä, koska en ole koskaan tätä ennen aloittanut bloggaamista. Tänään sunnuntaina, 21.1.2018 (huoh, meinasin taas kirjoittaa 2017) kuitenkin päätin, että tarvitsen jotain radikaalia tämän viikko sitten alkaneen elämänmuutoksen tueksi.

Jos ihan alusta aloitetaan, niin terve, olen miekki, 24-vuotias pääkaupunkiseutulainen sosiaalialan opiskelija, avovaimo ja kahden karvakorvan (kissan) mamma. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on elämässä tosi kohdillaan, olen onnellinen ja tyytyväinen, minulla on ihania kavereita, paras perhe, unelmien mies... Siis kaikki. Paitsi ettei kuitenkaan. Tässä muuten niin ihanassa elämässä painaa nimittäin 18,6 kg ylipainoa. Ja todellisuudessa jotta olisin tyytyväinen, ja muinaisissa mitoissa, vaa'an pitäisi näyttää ainakin miinus 28 kg tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna. Siinäpä siis hommia.

Olen koko ikäni ollut normaalipainoinen, jopa siellä hoikemmalla puolella, mutta homma karkasi täysin käsistä kun muutin pois vanhempieni luota loppukesästä 2015. Oli kiva ostaa kaupasta karkkia ja sipsiä, juoda kalja joskus arki-iltana ja bilettää viikonloppuisin poikaystävän ja kavereiden kanssa. Liikuntaharrastukset jäivät, ruokailut koostuivat pikaruuasta ja siitä mitä milloinkin eniten teki mieli, eikä mistään ruokarytmistä ollut tietoakaan. Olen näiden muutaman vuoden aikana onnistunut keräämään kaikkiaan parikymmentä kiloa läskiä, yrittänyt laihduttaa muutamaan otteeseen, mutta palannut aina näihin karmeisiin elämäntapoihin takaisin. Tilanne hävettää, ällöttää ja masentaa. En tunne peilistä katsovaa satakiloista tyttöä.

Minä 18-vuotiaana ja hoikkana

Omalla kohdallani ongelma ei ole tiedon puute, koska tiedostan tasan tarkkaan kuinka olisi terveellistä syödä ja millaisella ruokavaliolla ja elintavoilla laihtuu. Kotikotona söimme aina aivan tavallista, terveellistä ja kasvispainotteista ruokaa. Jostain syystä minun on kuitenkin ollut todella vaikea siirtää hyviä tottumuksia omaan elämääni. Nyt on kuitenkin korkea aika alkaa treenaamaan niitä ja muuttamaan ihan alusta alkaen omia tapoja ja arjen tottumuksia.

Tämä projekti alkoi 15.1.2017, joten se on nyt jatkunut viikon ajan. Ensimmäinen viikko meni tässä motivaatiopuuskassa erinomaisesti ihan vain kaloreita laskemalla, syömällä paljon kasviksia, huolehtimalla proteiinin saannista ja välttelemällä höttöhiilareita sekä herkkuja. Kirjoitan vielä myöhemmin erikseen postauksen alkupainosta, tavoitteista ja käyttämistäni metodeista, mutta voinen todeta painon pudonneen ensimmäisen viikon aikana noin 2 kg. Hyvä alku, sai ainakin nesteet liikkeelle tästä turvonneesta kropasta.

Olisi mahtavaa, jos joku eksyisi lukemaan tästä matkastani kohti terveellisiä elämäntapoja ja hoikempaa ulkoasua. Aijon jakaa reseptejä, ruokakuvia, ajatuksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Mahdollisesti jotain muutakin elämästäni, kuin vain laihdutusjuttuja. Haluan ainakin näin alkuun pysyä edes puoliksi anonyymina.

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa!