-5,1 kg ja ne lupaamani muutoskuvat!

Jee, vuhuu, ihanaa, parasta!!! Astuin aamulla mieli matalana vaa'alle vähän masentavan viikon päätteeksi ja valmiina kohtaamaan minkä tahansa jäätävän luvun. Olo tuntui turvonneelta ja peilikuvakin jotenkin ällötti. Kunnes puntarin näytölle pamahti lukema 96,3 kg! Naurettavaa sinänsä, että mielialani ampaisi raketin lailla nousukiitoon heti tuon numeron nähtyäni ja äkkiä se peilikuvakin alkoi miellyttää enemmän. En kuitenkaan valita, koska nyt voin todeta virallisesti karistaneeni viisi kiloa.

Viisi kiloa ei ole mikään huikea lukema. Moni tuntuu pudottavan se verran nesteitä heti ensimmäisillä viikoilla ja ajattelevan, että vasta sen jälkeen alkaa se todellinen painonpudotus. Minulle tämä ensimmäinen viisi kiloa on kuitenkin ollut ihan tarpeeksi haastavaa, jotta kehtaan olla ylpeä saavutuksestani jo tässä vaiheessa. Tämä viisi kiloa näkyy myös peilissä ja olossa niin selkeästi, että haluan jakaa tätä muutosta kuvien muodossa teidänkin kanssanne, kuten jo joitain viikkoja sitten lupailinkin.

Nämä kussakin kollaasissa vasemmalla näkyvät "aloituskuvat" on otettu viikkoa elämäntapamuutoksen aloittamisen jälkeen ja oikeanpuoleiset tänään aamulla.

Täytyy myöntää, että vähän koville näiden kuvien julkaiseminen ottaa. :D En edes tiedä miksi! Aluksi olin ihan innoissani kuvia vertaillessani ja vahvasti sitä mieltä, että kaikissa näkyy selkeä ero, mutta nyt huomasin tiirailevani kuvia kriittisenä ja varmana siitä ettei kukaan tule huomaamaan mitään muutosta. Hölmöä hommaa, koska kyllä noissa näkyy selkeä muutos. 

Suurimman eron huomaan itse toki sivukuvassa, missä vatsan näkee selkeästi pienentyneen. Hassuinta on, että vasemmanpuoleisessakin kuvassa pahin pöhötys on jo viikon laihduttelun jäljiltä poissa, mutta silti vatsa näyttää todella turvonneelta. Selkäpuolella vaikuttavat makkarat pienentyneen myös. Yksi iso ero myös näiden kuvien välillä on mielestäni koko kropan painopisteen muuttuminen. Aloituskuvissa lösötän itseäni kannattelematta selkä notkolla, mutta näissä tämän aamun kuvissa ryhti on parempi ja yleisilme skarpimpi. Ehkä lihaskuntoharjoittelulla on jotain tekemistä asian kanssa, kenties.

Nyt siirryn hyvillä mielin pääsiäisen viettoon perheen pariin ja nautiskelen kyllä varmasti hyvällä omallatunnolla muutamat suklaamunatkin. Vältetään kuitenkin ylilyöntejä ja ahmimista, jotta maanantaina ei tarvitse jatkaa projektia paria kiloa painavampana...

Ihanaa pääsiäisaikaa kaikille!

Ruoka ja tunteet - olenko lohtusyöjä?

Television laihdutusohjelmia katsoessa välillä tuntuu, että jokaisella ylipainoisella on jokin koskettava ja lennokas tarina taustalla, mikä tavalla tai toisella selittää kilojen kertymisen. Yhtä on kiusattu koulussa, toista on käytetty seksuaalisesti hyväksi, kolmas taas täyttää läheisen kuoleman jättämää tyhjiötä ruualla. Uskon koko sydämestäni, että ikävillä asioilla ja traumoilla voi olla paljonkin merkitystä ylipainon kerääntymiseen, vaikka omalla kohdallani en sitä suoraan pystykään mihinkään traagiseen yhdistämään. Enemmänkin syöminen on omalla kohdallani aina yhdistynyt positiivisiin tunteisiin, juhlaan ja tylsyyteen. Itse asiassa ainoita hetkiä elämässäni, kun ruoka ei todellakaan ole maistunut, ovat olleet ne hankalat ja ahdistavat ajat, kuten ero pitkäaikaisesta poikaystävästä.

Yksi tärkimmistä asioista elämäntapamuutoksessa on lihomisen syiden tunnistaminen. Jos en opi ymmärtämään mikä omalla kohdallani johtaa epäterveellisiin ruokailutottumuksiin ja herkkujen ahtamiseen, tulevat mahdolliset laihdutetut kilot takaisin ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti ennemmin. Minulle tämä on oikeasti melkoinen dilemma, koska en oikeasti vieläkään ihan täysin ymmärrä miksi suistuin omilleen muuttamisen jälkeen niin käsittämättömän surkeisiin elintapoihin. Kuten olen täällä blogin puolella ennenkin maininnut, tiedän ja olen aina tiennyt perusterveellisten ruokailutottumusten kulmakivet. Kotikotona on aina syöty fiksusti, paljon kasviksia ja herkkuja hyvin kohtuudella. Koko pakka kuitenkin levähti täysin, kun löimme hynttyyt yhteen avomieheni kanssa muutama vuosi sitten. En kuitenkaan lähtisi syyttämään varsinaisesti parisuhdetta tai poikaystävääni lihomisestani, vaikka kyllä niillä varmasti jotain tekemistä asian kanssa on.

Olen aina rakastanut ruokaa ja syömistä. Pystyn syömään tosi isoja annoksia kerralla ja monesti otan lisää ruokaa vaan koska se maistuu niin hyvältä, enkä siksi että olisin edelleen nälkäinen. Varsinaista ahmimiskäyttäytymistä minulla ei ole koskaan ollut, vaikka toisinaan päivän eväiden määrä aika hurja onkin ollut. Minulla taitaa myös olla aika surkea itsekuri (inhoan kylläkin koko termiä), eli mielelläni hemmottelen itseäni päivästä toiseen ja itsensä asettaminen ulos mukavuusalueelta on usein aika hankalaa. Vaikken tiedostakaan koskaan syöneeni lohduttaakseni itseäni tai saadakseni ruuasta turvaa, on ruoalla elämässäni ehkä liian merkittävä ja tunnepitoinen rooli. Saatan jo aamulla haaveilla siitä kaikesta mitä saan/voin/aijon syödä päivän aikana ja kaupassa haalin koriin herkkuja ja intoilen jo ennakkoon kun mietin niiden syömistä. Vastaavasti olen välillä pahalla tuulella koko päivän, jos tiedän sen päivän eväiden olevan "huonot", eli jotain mistä en niin paljoa pidä. Välillä olen herännyt pohtimaan, että onko se oikeasti niin tärkeää että jokainen suuhun laitettava murunen on jotain itseä suuresti miellyttävää?

Syöminen ja hyvä ruoka on yksi elämän suurimmista nautinnoista, ainakin minulle. En varsinaisesti halua muuttaa sitä tosiasiaa, koska olen sitä mieltä että on tervettä ja kiva tykätä syömisestä. Haluaisin lähinnä ruuvata asennettani siihen suuntaan, ettei se syöminen kuitenkaan näyttelisi pääroolia päivän ohjelmassa. Tähän auttaa päivien täyttäminen jollain muulla mielekkäällä tekemisellä, koska tylsyys ajaa minut aina jääkaapille. Ehkä myös elämän tähtihetkiä voisi joskus harkita juhlistavansa muullakin tavalla kuin mättämällä herkkuja ja alkoholia. Kaikkeen mukavaan ei aina tarvitse liittyä jonkin mussuttaminen. Tai ainakaan sen syötävän ei ehkä aina ole pakko olla sitä kaikkein fäteintä ja parhaan makuista. Ehkä?

Voisin siis todeta, että en ole lohtusyöjä, mutta paljon tunteita syömiseen kyllä liittyy ja se on ehkä liian korkealla prioriteettilistalla. Toivon kuitenkin, että tälläistä tylsyyssyömistä ja ilostyömistä on helpompi lähteä taklaamaan, kuin jostain todella kurjasta johtuvaa ahmimista. Toivokaamme näin.

Liittyykö omaan syömiseesi iso tunnelataus tai myönnätkö napostelevasi henkistä oloasi kohtentaaksesi?

Täyden kympin elämäntaparemppa - ja ne viikon 10 luvut

Ystävämme maanantai on taas täällä, mikä tarkoittaa tuttua edellisviikon tulosten läpikahlausta. Nyt on kyseessä jo viikko kymmenen, ja se jos mikä tuntuu uskomattomalta! Sulkeissa lähtömitat/koko projektin aikana saavutettu kehitys.

Paino 26.3.2018: 97,4 kg (101,4 kg)

Mitat 26.3.2018:

Vyötärö 87 cm (95 cm, -8 cm)
Lantio 106,5 cm (117 cm, -10,5 cm)
Rinnat 107,5 cm (113 cm, -5,5 cm)
Käsivarsi 34 cm (37 cm, -3 cm)
Reisi 65 cm (70 cm, -5 cm)

Yhteenveto viikko 10:

Viikon painonmuutos +0,1 kg
Projektin kokonaispudotus -4 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 2,5 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 32 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,06

Kuten luvut kertovat, kohtalaisen plusmiinusnolla -tuloksilla mentiin. Vaaka näytti viime maanantaihin verrattuna sadan gramman painonlisäystä, mikä on itse asiassa omasta mielestäni yllättävän maltillinen viikonlopun syömisiin ja tähän kuukautiskierron vaiheeseen nähden. Tosiaan, tämä viikko meni laihdutuksen kannalta todella kaksijakoisesti; alkuviikolla pysyin tiukkana ja ehkä liiankin tiukkana, koska torstaista eteenpäin suuhun meni vähän sitä ja tätä. Ei mitään kamalaa ylilyöntiä onneksi tapahtunut missään vaiheessa, mutta lounaana meni lauantaina mäkkärin hampurilaisateria ja karkkiakin tuli popsittua välillä pe-su. Lauantaina avattiin punaviinipullo, mutta koska sitä jäi niin paljon niin pitihän se pullo eilen sunnuntaina tyhjentää... No, en kadu, oli mukava ja tosi rento viikonloppu, mutta nyt on vaan entistä tärkeämpi päästä takaisin raiteille. Ja hei, huolimatta viikonlopun levottomasta syömisestä, kävin lauantaina illalla salilla! Ennenkuulumatonta ja mahtavaa.

Nyt on laihdutusprojektia takana kokonaiset kymmenen viikkoa ja mikäli ajatellaan, että tavoitteena olisi pudottaa noin puoli kiloa viikossa, pitäisi kokonaispudotuksen olla nyt viisi kiloa. Siitä laahataan tällä hetkellä kilo perässä, mutta toisaalta tilanne voi taas huomenna tai ylihuomenna olla ihan eri. Lähellä tuota viiden kilon merkkipaalua olen häilynyt jo muutaman viikon ajan, mutta nämä ylimääräiset herkuttelut toki ovat hidastaneet sinne pääsemistä. Nyt vaan leuka pystyyn ja vähän skarppia tekemiseen, niin eiköhän se paino sinne humpsahda pian.

Ajattelin kokeilla tällä viikolla valmistaa useamman aterian valmiiksi etukäteen, niin olisi sitten huomattavasti helpompaa syödä fiksua ruokaa kun sitä olisi aina käden ulottuvilla. Pahinta itselleni on se "mitämäsyön, jääkaapissa ei oo mitään, nälkä!!", koska silloin sorrun pikaruokaan tai muuten vaan hölmöihin ratkaisuihin. 

Nopeat torstaikuulumiset

Taas on torstai ja viikko kääntymässä lopulleen. En ymmärrä, miten tämä laihdutusprojekti saa ajan kulumaan kamalaa vauhtia. Tuntuu, että viikot vilisevät silmissä ja toukokuun rantaloma lähenee huimaa vauhtia. Välillä kauhistun ja ahdistun, mutta välillä taas iloitsen että vaikka loma koittaisi nyt, niin lähtisin sinne 4-5 kiloa kevyempänä kuin viimevuoden reissuun. Ja siitäkin reissusta selvisin läskeineni, nautin auringosta ja hengailin bikineissä. 

Tämä viikko on kulkenut ihan mukavasti, tiistaina kävin salilla tekemässä yläkroppatreenin ja kyllä nyt hauiksissa ja olkapäissä tuntuu. Syömiset ovat menneet suunnilleen putkeen, mitään herkkuja ei ole tullut napsittua, mutta eilen ehkä vaan vähän turhan reilusti perus ruokaa. Jostain syystä tiistaina ja eilen vaivasi kummallinen kestonälkä, joka ei meinannut millään helpottaa vaikka mitä koitin syödä. En tiedä tuliko maanantaina mentyä vähän turhan alhaisilla kaloreilla tai jotain. Ja toisaalta tiistain treenikin saattoi nostaa energiantarvetta. Selvisin kuitenkin terveellisillä eväillä, eikä pahoja ylilyöntejä tapahtunut. Paino on kivasti pyörinyt nyt 96 ja 97 kilon välillä tällä viikolla, mikä on huippujuttu ottaen huomioon, että menkat taas lähestyvät ja niitä ennen olen yleensä ollut painavimmillani. 

Tänään ei nyt mitään niin erityistä asiaa tunnu olevan, mutta haluan vielä sanoa, että kiitos kun käytte lukemassa näitä mun juttuja selkeästi aika aktiivisestikin. :) Olisi myös tosi ihanaa, jos joskus jaksaisitte jättää jonkun kommentin tai ajatuksen johonkin postaukseen, koska luen mielelläni muiden ajatuksia ja kokemuksia. Myös omaa laihdutus/elämäntapamuutos/liikuntablogia saa mainostaa, niitäkin bongailen mielelläni uusia. Saa myös kertoa, jos tulee mieleen jotain aiheita, joista kuulisitte mielellänne lisää tai jotka kiinnostaisivat!

Tehokasta torstain jatkoa kaikille!

GFG ja pohdintaa dieteistä

Tässä elämäntapamuutosta puuhatessa tulee samalla seurailtua ajankohtaisia uutisia ja ilmiöitä laihdutukseen ja kuntoiltuun liittyen. Luen esimerkiksi aina uteliaana iltapäivälehtien "10 vinkkiä kesäkuntoon pääsemiseksi" -höpöhöpöjutut, koska aihepiiri koskettaa omaa tämänhetkistä tilannetta. Tällä kertaa en itse aijo langeta vippaskonsteihin tai kuurimaiseen ajatteluun, mutta huvittelen lukemalla mitä hurjempia keinoja.

Nyt tuossa muutama päivä sitten bongasin netin syövereistä, että FitFarm tarjoaa koko kansalle 19.3. alkaen kolmen viikon Go Fat Go -haasteen ilmaiseksi. FitFarmin dieteistähän on ehkä jollain tavalla muodostunut sellainen Suomen Virallinen Laihdutuskuuri, kun niitä on päässyt iso yleisö televisiostakin vuosien varrella seuraamaan. Olen itse joskus muutamia vuosia sitten löytänyt sen ihan ensimmäisen GFG:n ohjeet jonkun blogista ja noudattanutkin sitä joitain viikkoja. Kokonaisuutena kyseinen dietti on mielestäni parhaasta päästä laihdutuskuureja ja aivan varmasti sinällään toimiva, mutta ei sitten lopulta ollenkaan oma juttuni. Tästä huolimatta päätin ilmoittautua mukaan tälle kolmen viikon pätkälle, vaikkakaan en ohjeita aijo pilkulleen noudattaa. Olin kuitenkin kiinnostunut treeniohjelmista ja varmasti aijon ruokavaliostakin ottaa itselleni sopivia osia käyttöön.

Eniten Go Fat Go:ssa itseäni häiritsee hysteerinen tarkkuus. Jokainen päivän aikana syötävä asia on punnittava grammalleen ja jos ei sitä tee, on suunnilleen koko dietti pilalla. Ymmärrän punnitsemisen sinänsä, koska kaikkien osallistujien ei todellakaan voi olettaa tietävän edes perusasioita syömisestä, joten vapaammalla kaavalla joku saattaisi totisesti mennä metsään. Tarkalla mittailulla voi ainakin olla varma, että tekee juuri niinkuin käsketään. Itse en kuitenkaan pysty käsittämään, miksi esimerkiksi vihreät kasvikset tulisi mitata grammalleen, tai en muutenkaan allekirjoita sitä, että paras tapa ylipainoiselle sohvaperunalle olisi saman tien aloittaa elämäntapamuutos tiukalla ja armottomalla dietillä. Jos et tiedä mitään terveellisistä elämäntavoista ennestään, on mielestäni täysin epäolennaista mittailla keittiövaa'alla kurkun tai salaatin painoa. Pääasia on, että kasviksia olisi lautasesta ainakin se puolet joka aterialla.

Ennen kaikkea näihin FitFarmin valmennuksiin osallistuessa tulisi ihmisten ymmärtää, että kyseessä on alun alkaen fitnessurheilijoille laadittu kisadietti, jota toki varmasti on hiukan muokkailtu "keskivertoihmiselle" sopivammaksi. Tuo ruokavalio ei ole tarkoitettu noudatettavaksi loppuelämän ajan, koska esimerkiksi rasvaa tuossa ruokavaliossa on todella vähän. Proteiinin määrä sen sijaan on niin korkea, että se ei vastaa mitään tämän hetkisiä virallisia ravitsemussuosituksia. Itse en ole mikään ravitsemusalan ammattilainen, mutta itselleni tuo ruokavalio on liian "kuiva" yhtään pidempään noudatettavaksi. Netistäkin voi lukea paljon kokemuksia esimerkiksi siitä, kuinka hiukset ovat alkaneet tippumaan päästä ja iho mennyt kuivaan ja huonoon kuntoon tällä dietillä. Jokainen toki kokeilkoon itse, ja kuten sanottu, ihan fiksuimmasta päästä tämä ruokavalio on verrattuna kaikenlaisiin kummallisiin ihmekuureihin.

Hienoa on kylläkin se, että tuohon eilen alkaneeseen valmennukseen oli ilmoittautunut yli 50 000 ihmistä mukaan, joten hyvinvointi, laihtuminen ja kuntoilu selkeästi kiinnostaa monia. Tuo itse kolmen viikon nykäys nyt ei tietenkään kenenkään elämää mullista, mutta ehkä joku ainakin saa siitä intoa tutkia asioita pidemmälle ja muodostaa omasta ruokavaliosta terveellisemmän. Toivoisin vaan, että mahdollisimman moni ymmärtäisi, ettei se oikeasti ole olennaista meneekö lounaalla 120g vai 124g kanaa, tai että lukeeko maissin tai bataatin kasvikseksi. Olennaista on se, että oppisi terveellisen syömisen peruspilarit (kasvisten käyttö, vähärasvaiset proteiinit, hyvät rasvat, hyvät hiilihydraatit) ja jatkaisi sillä tiellä myös erilaisten haasteiden/diettien/kuurien loputtua.

Tulipa tästä paatoksellinen teksti. :D Näitä ajatuksia itselleni kuitenkin heräsi, kun olen nyt seikkaillut pari päivää kyseisen haasteen facebookryhmässä ja heidän valmennusportaalissaan. Paljon hyvää, mutta myös paljon kyseenalaistettavaa.

Mitä mieltä itse olette nettivalmennuksista tai pilkuntarkoista diettiohjeista? 

Viikon 9 yhteenveto

Tässä menneen viikon tuloksia ja edistyksiä, joita olikin taas tällä kertaa ihan kivasti. Suluissa lähtömitat ja mittojen kohdalla myös niissä projektin aikana tapahtunut muutos.

Paino 19.3.2018: 97,3 kg (101,4 kg)

Mitat 19.3.2018:

Vyötärö 87,5 cm (95 cm, -7,5 cm)
Lantio 108 cm (117 cm, -9 cm)
Rinnat 107,5 cm (113 cm, -5,5 cm)
Käsivarsi 34 cm (37 cm, -3 cm)
Reisi 65,5 cm (70 cm, -4,5 cm)

Yhteenveto viikko 9:

Viikon painonmuutos -0,6 kg
Projektin kokonaispudotus -4,1 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 3,5 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 29,5 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,03

Vaaka oli tänä aamuna yllättävänkin armollinen, eikä viikonlopun huolettomasta syömisestä huolimatta pompannut tuon korkeammalle menneen viikon kivoista 96 -alkuisista painolukemista. On ihanaa, kun huomaa aina uuden kiloluvun olevan se tämän hetken "normaali", josta sitten taas kohta siirrytään sinne seuraavaan. 

Tällä hetkellä tämä laihduttaminen ja elämäntapamuutos tuntuu aika mukavalta ja jopa rennolta. En halua päästää fiilistä liian rennoksi, koska siihen saattaa sitten edistyminen tyssätä, mutta pikku hiljaa tuntuu että uusista tavoista alkaa tulla rutiineita eikä hyvien valintojen tekeminen tuota kovinkaan suurta päänvaivaa. Menneenä viikonloppuna kävimme mökkimatkalla Kotipizzassa, jossa päädyin tyytyväisenä syömään ruispohjaan valmistetun kotzonen, eli kahtia taitetun pizzan, jonka sisällä oli salaattia ja broileria. Ja okei, vähän kastiketta, mutta joka tapauksessa sata kertaa fiksumpi annos kuin rasvaa valuva tavallinen pizza. Kohtuus on uusi, mutta todella tervetullut vieras omassa elämässäni. 

Tsemppiä muidenkin viikkoon!

Tämän viikon tavoite saavutettu!

Tämä viikko on ollut aika hiljainen täällä blogin puolella, kun itselläni on ollut kädet täynnä kouluhommia ja töitä. Laihdutus ei suoraan sanottuna ole ollut päällimäisenä mielessä yhtenäkään päivänä ja syötyäkin on tullut ehkä vähän suunnitelmien vierestä. Ehdin jo eilen pelästyä, että nytkö olen päästämässä itseni taas siihen tuttuun kaavaan, jossa ensin lähdetään pikkasen lipsumaan ja taas kohta huomaan märssyttäneeni kuukausikaupalla pelkkää roskaa. Sen en kuitenkaan anna missään nimessä nyt tapahtua.

Koko viikon paino on huidellut korkeammalla kuin edellisellä viikolla, ja sekin on ollut omiaan painamaan motivaatiota vähän maihin. Painoon todennäköisesti vaikutti maanantaina ja tiistaina vedetyt rankahkot salitreenit, mutta olisin silti niin mielelläni jatkanut edellisen viikon iloista pudotusvauhtia. Tänä aamuna kiljaisin kuitenkin yllättäen riemusta puntarille hypätessäni, kun lukemaksi ilmestyi 96,8 kg!!!! Ihan hassua miten innoissaan sitä voikin olla aina alempaan kiloon tipahtaessaan, vaikka ymmärrän toki ettei tämä taas ole mikään pysyvä tila vielä ja luultavasti ensi viikolla taas hypellään siellä 97-98 kilon välillä. Motivaatiobuustin tästä kyllä taas sai ja se tulikin kyllä juuri oikeaan aikaan.

Tavoitteeksi tälle viikolle asetin manantaina sen, että pääsisin edes käväisemään tuolla 96 kilon puolella. Tämä tavoite toteutui, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Nyt vaan pitää pitää kirkkaana mielessä se lopullinen maali ja muistaa joka päivä tehdä niitä valintoja sen mukaisesti.

Ihanaa viikonloppua!

Viikkokatsaus numero 8

Huomenta ja jaksamista uuteen maanantaihin! Tänään tiesin jo heti herätessä, että paino tai mitat tuskin näyttävät suurensuurta edistymistä, koska olo oli niin uskomattoman turvonnut ja pökkelömäinen. Kävimme lauantaina perhetuttujen kanssa ravintolassa syömässä ja oma annokseni olikin kaikkea muuta kuin listasta olisi voinut päätellä. En ole eläessäni nähnyt niin juustoista ja suolaista annosta ja olosta huomaa edelleen että tuli saatua yliannostus suolaa, rasvaa ja vehnää.

Tässä mennyt viikko numeroina, sulkeissa projektin lähtömitat.

Paino 12.3.2018: 97,9 kg (101,4 kg)

Mitat 12.3.2018:

Vyötärö 89 cm (95 cm)
Lantio 109 cm (117 cm)
Rinnat 107,5 cm (113 cm)
Käsivarsi 35 cm (37 cm)
Reisi 65,5 cm (70 cm)

Yhteenveto viikko 8:

Viikon painonmuutos -0,1 kg
Projektin kokonaispudotus -3,5 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 2 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 26 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,22

Yllätyksekseni paino nättäytyi laskusuuntaisena tässä viikkopunnituksessa viikonlopun mussuttelusta huolimatta. 100 grammaa ja 2 cm nyt ei viikon saldona ole kummoinen, mutta varsinkaan painon osalta en huolestu sen oltua vielä toissapäivänä kivat 97,2. Mitat taas ovat pienentyneet niin uskomattomasti tähän saakka joka viikkotsekissä, että oli jo aikakin että ne jumahtavat hetkeksi. :D Tästä nyt taas vaan alaspäin jotenkinpäin ja jotain vauhtia. En uskalla ihan hirveästi asettaa itselleni mitään tarkkoja tavoitteita tai suunnitelmia pudotusmäärien suhteen, koska tuntuu että tämä kroppa monesti elää vähän omaa elämäänsä, mutta olisin superonnellinen jos pääsisin tällä viikolla edes käymään 96 -alkuisissa luvuissa.

Tuntuu tosi uskomattomalta, että tätä prosessia on takana jo kahdeksan kokonaista viikkoa. Olen päivä päivältä tyytyväisempi, etten ole luovuttanut. Tuntuu, että kerrankin minäkin onnistun jossain. Tänä aikana olen oppinut jo aivan hirveästi uusia asioita itsestäni, terveellisistä elämäntavoista, liikunnasta ja kaikesta. Kaikista ylpein olen kuitenkin siitä, että olen pyristellyt irti siitä aivan karmeasta sokerikoukusta ja saanut paljon uutta energiaa. Jaksan nykyään hyvin nousta kahdeksan aikaan vaikka vapaapäivinäkin, kun aikaisemmin se tuntui ihan järkyttävältä kidutukselta.

Tänään on kolmas personal trainerin tapaaminen, nyt vuorossa yläkropan ohjelma. Jännittää jo valmiiksi että mitähän siitä taas tulee, kun tähän saakka noilta kerroilta on suurinpiirtein pitänyt ryömiä kotiin ja kärsiä seuraavat viisi päivää hirveistä lihaskivuista. :D No, ehkä se joskus siitä, kun lihakset kunnolla tottuvat.

-4,2 kg ja painoindeksi 30!

Vihdoin, vihdoin, vihdoin!! Tuntuu että olen odottanut ikuisuuden tätä siirtymää merkittävästä lihavuudesta lievän puolelle ja nyt se on siinä. Jes! Paino oli tosiaan tänä aamuna tasan 97,2 kg, eli olen täsmälleen siinä painoindeksissä 30. Matkaa normaalipainoon on vielä huimat 16,2 kg, mutta se on jo huomattavasti inhimillisempi määrä kuin alun 20,4 kg.

Pudotettuja kiloja on tässä vaiheessa kertynyt 4,2. Tuo määrä on enemmän, kuin mitä olen koskaan aikaisemmin onnistunut laihdutusyrityksissäni karistamaan. Eihän tuo oikeasti ole edes paljon ja moni olisi varmasti pudottanut sen puolet nopeammin (ainiin, en ole muuten maininnutkaan, mutta poikaystävältä on tässä samassa ajassa pudonnut 8 kg), mutta minulle se on hyvä tulos ja olen ylpeä itsestäni. Viralliset edistyskuvat lupasin lisätä siinä vaiheessa, kun aamupaino näyttää -5 kg alkuun verrattuna. Siihen on enää matkaa 800 g, joten voi olla että pääsen nuo kuvat lisäilemään sitten jo ensi viikolla.

Tuntuu, että olen pikku hiljaa saamassa aidosti kiinni tästä elämäntapamuutoksesta. Olen löytänyt liikunnan ilon ja tykkään oikeasti käydä salilla rääkkäämässä itseäni. Minua motivoi äärettömästi ajatus vahvasta ja pystyvästä kropasta, eikä tavoitteeni enää ole vain olla mahdollisimman pieni ja hoikka. Ruokailut ovat tällä viikolla sujuneet melko vaivattomasti ja joukkoon on mahtunut myös esimerkiksi sushiateria ravintolassa. Olen syönyt tarpeeksi, eikä nälkää ole varsinaisesti tuntunut missään vaiheessa. Silti paino on ollut koko viikon laskujohteinen. Eilen juuri puhuimme poikaystäväni kanssa siitä, miten erilaiset herkkuhimot ovat kadonneet lähes kokonaan. Kaupassa kävellessä karkkihylly ei vedä ollenkaan puoleensa. Enemmän minua houkuttelee oikea ruoka, erilaiset maistuvat ja värikkäät hedelmät ja esimerkiksi vastaleivottu leipä. Sipsit ajatuksena jopa ällöttävät tällä hetkellä, vaikka aikaisemmin olin ihan mahdoton sipsinmussuttaja. Uskomatonta, mutta totta.

Olen aina läskiahdistuksissani erilaisia laihdutustapoja googletellessa inhonnut niitä kuolettavan tylsiä "hitaasti hyvä tulee" ja "laihdutuskuurit eivät ole oikotie onneen" -tyylisiä fraaseja, joita kaikki asiasta enemmän tietävät viljelevät, mutta pakko myöntää niiden olevan täyttä totta. Olen niin monta kertaa intoa puhkuen aloittanut hillittömän laihdutuskuurin ja päätynyt lihomaan entisestäni. Nyt olen ensimmäistä kertaa ikinä siinä tilanteessa, että koen eläväni normaalia ja täysipainoista elämää samalla kuin pyrin pudottamaan painoa. Uskon tämän ihan aidosti olevan se lopullinen avain painonhallintaan, vaikka se niin tylsältä ja epäraflaavalta kuulostaakin.

Ihanaa viikonloppua!

Yhdessä kevätauringon kanssa saapuu ahdistus

Mietin ensin, että sopiiko tälläine aihe laihdutusblogiin ollenkaan, tai onko nyt outoa yhtäkkiä avautua jostain varsinaisesti tähän projektiin liittymättömästä. Päätin kuitenkin, että tämä blogi kertoo minun matkastani parempaan oloon, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveempään huomiseen. Ja näihin asioihin myös henkinen terveys ja hyvä olo liittyvät oleellisesti. Tänään haluankin puhua vähän siitä.

Minussa on aina kulkenut mukana pieni ylihuolehtiva, ylistressaava ja pelokas sivupersoona. Muistan jo lapsena huolestuneeni herkästi perheenjäsenistä, ylianalysoineeni muiden edesottamuksia ja stressanneeni itseni itkuun asti kaikilla sellaisilla asioilla, jotka eivät kerta kaikkisesti ole omissa käsissäni. Kun tulin murrosikään, tai sanotaan että kun täytin kymmenen vuotta, erilaiset pelkotilat tulivat elämääni ihan tosissaan. Kirjoitettuna tämä kuulostaa naurettavalta, mutta oli kausia ollessani 10-12 -vuotias, jolloin pelkäsin esimerkiksi kovaa tuulta (tai lähinnä että puu kaatuu talomme päälle, katto irtoaa tms hyvin epätodennäköistä). Saatoin herätä yöllä tuulen huminaan tai vanhan talomme natinaan, ja saada lähestulkoon paniikkikohtauksen kun huomasin puiden heiluvan ikkunan ulkopuolella. Vanhempani olivat hyvin tietoisia tästä irrationaalisesta pelosta ja juttelimme asiasta usein, mutta koin ettei kukaan koskaan ymmärtänyt tunnetilani vakavuutta. Pelkäsin ihan oikeasti, vaikka pelon kohde olikin hassu.

Jossain vaiheessa pelkoni siirtyivät sairauksiin, joita pelkäsin itselläni tai jollain läheisellä olevan. Tämä oli pahimmillaan yläasteiässä. Muistan kuin eilisen, kuinka istuin kahdeksannella luokalla ruotsintunnilla nojaten leukaa käteeni. Yhtäkkiä olin tuntevinani jonkin patin/möykyn leukani alla, ja maailma tuntui pysähtyvän ihan täysin. Kun aloin tunnustelemaan tarkemmin, niin siellä se tosiaan oli: muutaman sentin läpimittainen möykky. Käskin heti kotona äitiä tunnustelemaan, mutta tämä ei edes tuntenut löytämääni pattia. Sain itkettyä ja ylipuhuttua vanhemmat viemään minut yksityiselle lääkärille, joka suostui tekemään kaulan ja rinnan alueen ultraäänitutkimuksen. Kaikki oli normaalia, ei syöpää eikä muutakaan hätää. Vuosien varrella erilaisia sairausepäilyjä syövästä lihasrappeumasairauksiin on tullut ja mennyt, suurimmasta osasta en koskaan mennyt lääkärille, vaikka olinkin ihan kauhuissani. En ole myöskään koskaan käynyt keskustelemassa tästä ammattilaisen kanssa, vaikka jälkikäteen ajateltuna se olisi voinut olla todella hyödyllistä etenkin teini-iässä.

Jonain vuonna rupesin tarkemmin pohtimaan tätä oireiluani ja huomasin pahimpien ahdistusjaksojen ajoittuvan aina keväälle. Tai ehkä tarkemmin sanottuna kevättalvelle ja alkukeväälle, juuri tähän helmikuun loppuun - huhtikuun alkuun. Suurimmalle osalle ihmisistä kevät tarjoaa kauan kaivatun avun kaamosmasennukseen ja väsymykseen, mutta omalla kohdallani se jostain syystä laukaisee henkisen oireilun. Näin on vähän käynyt tänäkin keväänä. Huomasin muutama viikko sitten omituisen palantunteen kurkussa, välillä tuntuu että huimaa ja muuten vain on levoton ja ahdistava olo. En tällä kertaa ole joutunut minkään sairauspelon syövereihin - ainakaan vielä - mutta tunnistan tämän samaksi kuin muinakin keväinä. Nyt apuna on ollut tämä elämäntapamuutos, koska siihen saa hyvin keskitettyä ajatuksia ja energiaa. Liikunta auttaa synkkiin mietteisiin ja ruokavalio jeesaa ihan vain siihen yleiseen olotilaan.

Olen pohtinut tätä asiaa paljon ja koen nykyisin tuntevani itseni todella hyvin. Pystyn ikäänkuin katsomaan omaa tilannettani ulkopuolelta. En osaa sanoa miksi minulla on taipumusta tälläiseen, tai mikä nämä jaksot kevään lisäksi aina laukaisee, mutta nykyään sentään tunnistan ongelman henkiseksi enkä niinkään fyysiseksi kuten aikaisemmin. Ehkä tämä on aivojen tapa ilmoittaa, että olen ylikuormittunut tavalla tai toisella. Keväät kun tuppaavat usein olemaan tiukkatahtisia ja stressaaviakin. Joka tapauksessa yritän nykyään kuunnella itseäni ja tehdä asioita, joista tulee parempi olo niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tästä kokonaisvaltaisesta elämäntaparempasta ainakaan tuskin on haittaa.

Yksi suurensuuri voimavara omassa elämässäni on hyvä parisuhde ja ihana mies, joka on niin monen monituista kertaa onnistunut rauhoittelemaan minut orastavan paniikkikohtauksen kourista ja myös jaksanut aina kuunnella sekä ymmärtää täysin aiheettomia pelkojani. Ehkä useamminkin pitäisi mainita tästä myös hänelle suoraan.

Onko kevät teille positiivisuuden ja virkistymisen aikaa, vai tuoko se auringosta ja valosta huolimatta alavireisyyden myös teidän elämäänne?

Viikko 7 numeroina

Heitetään tähän alkuun heti menneen viikon luvut. Sulkeissa koko projektin aloitusmitat.

Paino 5.3.2018: 98,0 kg (101,4 kg)

Mitat 5.3.2018:

Vyötärö 89 cm (95 cm)
Lantio 109 cm (117 cm)
Rinnat 109 cm (113 cm)
Käsivarsi 35 cm (37 cm)
Reisi 66 cm (70 cm)

Yhteenveto viikko 7:

Viikon painonmuutos -0,8 kg
Projektin kokonaispudotus -3,4 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 3 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 24 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,25

Jee! 800 g pudotus viimeviikosta on hyvä tulos ja olen siihen sanalla sanottuna tyytyväinen. Sinne tavoittelemaani 97,2 kg ei vielä tällä viikolla päästy edes käymään, mutta suhteellisen lähellä se oli jo lauantaina kun vaaka näytti tulokseksi 97,7 kg. Ehkä tuota lukua ja tippumista lievän ylipainon puolelle pääsisi tällä viikolla viimein ihastelemaan. :)

Vaikka epätoivon hetkiä tulee edelleen viikkotasolla, niin näin yleisesti ottaen pystyn olemaan ylpeä itsestäni ja tyytyväinen siihen, että painoa on pudonnut jo 3,4 kg. Nyt mennään aika tarkalleen 500 g viikkopudotusvauhdissa, mikä on kaikin puolin hyvä tahti. Kärsivällisyyttä se koettelee kyllä, mutta tällä tahdilla voisin painaa toukokuun lopussa koittavalla lomareissulla noin 92,5 kg eli yhdeksän kiloa vähemmän kuin tammikuussa projektin aloittaessani. Yhdeksän kiloa on melkein kymppi, ja sellaisen kilomäärän pudotus on jo oikeasti upea saavutus. Ja voihan se vaikka olla, että onnistun vielä vähän kiristämään tahtia ja tuohon mennessä onkin se kymmenen kiloa kadotettu. Kuka tietää. 

Toivon myös hartaasti, että tämä aktiivisempi liikunnan harrastaminen ja kuntosaliharjoittelu näkyisivät kropassani kesän koittaessa. Katselin juuri kuvia itsestäni, joita olen ottanut joskus aloituskuviksi aloittaessani laihdutuksen vuoden 2016 alussa, Tuolloin painoa on lähtöön ollut noin 90 kg, enkä ollut ainakaan puoleentoistavuoteen harrastanut oikeastaan mitään liikuntaa. Toki kuvista on selkeästi nähtävissä eroa nykyiseen, olen siis vain yksinkertaisesti pienempi, mutta olen myös todella löysä ja ryhditön. Olen jo näiden parin kuukauden aikana huomannut ryhtini parantuneen ja ylipäänsä tuntuu, että olen alkanut kantaa itseäni eri tavalla. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu!

Tsemppiä kaikille taas uuteen viikkoon, tästä tulee hyvä (ja itselläni superkiireinen, kääk)!

Sunnuntaijuttuja

Ja taas on sunnuntai! Miten nää viikot menee tällästä vauhtia? Projektia on huomenna kasassa kokonaiset seittemän viikkoa, mikä tuntuu kohtuu uskomattomalta. Suoraan sanottuna vielä ensimmäisten viikkojen aikana epäilin, että onko musta vieläkään tähän ja meneekö tää vaan sinne "epäonnistuneet laihdutusyritykset" -pöytälaatikkoon edellisten seuraksi koko homma. Nyt olen kuitenkin jo osoittanut itselleni, että kyllä musta on tähän. Joo, välillä epäilyttää  ja on niitä lievästi sanottuna huonoja hetkiä, mutta pääasiassa mieliala on koko ajan ollut tämän alkuvuoden ajan hyvä.

Tällä viikolla olen muun muassa tehnyt ihan sikana koulujuttuja, kuten esimerkiksi opinnäytetyötä. Kouluhommien lisäksi ehdin myös pyörähtää töissä, ja mikä tärkeintä: salilla tuli tällä viikolla käytyä kahdesti. Tähdätään poikaystävän kanssa siihen kolmeen kertaan viikossa, mutta nyt tällä kertaa näin. Pääasia, että ylipäänsä on mennyt! Kavereitakin tuli nähtyä (ja muutama alkoholiannos nautittua, hupsista taas), mutta lähinnä viikko kului kotona ja kouluhommissa.

Tehtiin tällä viikolla kaksi kertaa jotain sellasta ruokaa, mitä ei aikaisemmin olla tehty. Toinen oli kasvissosekeitto, johon nakkasin bataattia, perunaa, porkkanaa ja kukkakaalia, sekä pienen nokareen Koskenlaskijaa. Ikinä aikaisemmin en sosekeittoa ollut tehnyt, mutta tästä tuli netistä löydetyllä ohjeella superhyvää ja yllättävän täyttävää! Torstaina meillä molemmilla taas oli ihan hysteerinen himo mennä hampparille, mutta päätettiin ratkaista asia tekemällä hampurilaisia itse kotona. Sämpylänä toimivat Reissumiehen ruissämpylät, pihvit tehtiin ite kevyestä jauhelihasta ja väliin sujahti vihannesten lisäksi myös vähän kevyttä paprikamajoneesia ja cheddarviipale. Ei mikään laihdutusruoka noin varsinaisesti (kaloreita omasta annoksestani taisi tulla noin 600...), mutta ehkä ravintoarvoiltaan edes pikkasen parempi kuin mäkkärin antimet. Eikä kaiken tarvitse olla aina niin kevyttäkään, enemmän se kokonaisuus ratkaisee päivän syömisissä. Ruuan laatuun pyrin nyt kuitenkin koko ajan kiinnittämään huomiota, että tulisi syötyä tarpeeksi kuituja, kasviksia, proteiinia ja hyviä rasvoja, ja sitten vastaavasti vähemmän vehnää, sokeria ja kovia rasvoja.
                                                                                                                                                                 
Nyt alkavalla viikolla meillä on taas pt-tapaaminen, missä saadaan hänen laatimansa saliohjelmat ja käydään ne varmasti läpi. Odotan innolla, kiva päästä taas tekemään treeni jonkun kanssa, joka tsemppaa ja ottaa kunnolla kaiken irti meistä laiskamadoista. Personal trainer myös pyysi meitä nyt tällä viikolla pitämään muutamana päivänä ruokapäiväkirjaa. Ruokapäiväkirjan esittely jostain syystä jännittää itseäni, vaikka sinänsä tiedän meidän syövän tällä hetkellä pääsääntöisesti oikeanlaista ruokaa. Määrät enemmän ehkä kaipaavat viilausta, ja monena päivänä mahdollisesti ylöspäin. Olen itse huomannut nyt menneiden viikkojen kohdalla sen, että alkuviikko pienen viikonlopputankkauksen jälkeen sujuu leikiten ja kivasti kevyillä sapuskoilla, mutta loppuviikkoa kohden nälkä alkaa jotenkin kertymään. Tuntuu, ettei vaan saa tarpeeksi energiaa niistä annoksista mitä syö, ja että himot kaikkea kohtaan jylläävät ihan täysiä. Voi olla, että jos söisi vähän energiapitoisemmin alkuviikon, ei loppuviikostakaan tulisi niin isoa tarvetta vedellä kaikkea mahdollista napaansa.

Näihin pohdintoihin ja höpötyksiin on hyvä päättää blogiviikko. Huomenna taas katsotaan, mitä vaaka tämän viikon osalta näyttää ja miten taas jatketaan eteenpäin. Yritän pitää ensi viikolla ainakin lipun vähän korkeammalla kuin tällä viikolla ja olla vaipumatta mihinkään turhautumisen ja ahdistuksen syövereihin. :D

Kun mitään ei taaskaan tapahdu

Otsikko kertonee suunnilleen kaiken tarvittavan. Tämä prosessi on taas niin ihme jumitusvaiheessa, että meinaa hermot mennä tosissaan. Kärsivällisyydestä ei vieläkään ole tullut pääkopassani viihtyvää ilmiötä, joten kaikki takapakit ja edistymättömyydet ottavat erityisen koville. Myös menkat vaikuttavat mielialaan, ja varmaan siihen painoonkin tällä hetkellä.

Tällä hetkellä tuntuu, että kuukauteen ei ole tapahtunut mitään edistystä. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta mitään haluamiani superharppauksia keveämpään suuntaan ei nyt viime viikkoina ole tapahtunut. Katselin tuossa painomerkintöjäni kuukausi takaperin, jolloin olin kuukautiskiertoni samassa vaiheessa ja helpotuksekseni huomasin painon jumitelleen silloin noin 1,5 kg ylempänä. Ehkä tässä neljässä viikossa painon laskua on sitten kuitenkin tuon verran tapahtunut?

Viimeksi tälläisen pidemmän +-1 kg junnaamisen jälkeen paino yhtäkkiä tipahti pari kiloa alemmas, joten ehkä tämä meitsin laihdutus menee tälläistä porraskaavaa. Tipahdus, jumitus, tipahdus, jumitus. En tiedä. :D Ärsyttävää se joka tapauksessa on, että kun on taas koko viikon vetänyt täysin suunnitelman mukaan, sopivilla kalorivajeilla ja harrastanut rankkaa liikuntaakin, niin vaaka kiittää heittämällä täksi aamuksi taas yhtäkkiä puoli kiloa isomman tuloksen (98,5 kg) kuin viikon varrella. Tiedän ettei tälläisistä yhden yön painoheilahduksista voi taas kerran päätellä mitään, mutta kyllästyttää tämä edes-takaisin sahaaminen samoissa kiloissa viikkokaupalla.

Eniten mietityttää taas jälleen kerran, että missä vika? Tuntuu, että luen muiden blogeista, keskustelupalstoilta ja iltapäivälehdistä jatkuvasti muiden huikeita onnistumistarinoita, joissa painoa on lähtenyt muutamassa kuukaudessa valtavia määriä. Missään vaiheessa tätä projektia tavoitteeni ei ole ollut äkkilaihtua epäterveellisin keinoin, joten mitään hulluja kymmenien kilojen romahduksia en totisesti ole odottanutkaan, mutta tämän vuoden kokonaispudotuksena päivästä riippuen se 3-3,5 kg tuntuu niin surkean vähältä. Pitäisi kai olla iloinen että tulos on edes miinusmerkkinen, mutta olin silti kuvitelmissani ajatellut painoa lähtevän tähän mennessä ainakin 5-6 kg. Takaraivossa kummittelee myös toukokuun loppupuolella lähestyvä etelänloma, missä haluaisin olla huomattavasti pienempi. Apuaah.

Täytyy kyllä sanoa, että en halua enää ikinä päästää itseäni lihomaan grammaakaan, koska niistä ylimääräisistä eroon pääseminen on näköjään näin tuskallisen hidasta ja hermoja kiristelevää. Myönnän jopa joskus pahimpina ahmimiskausina ajatelleeni, että "noh, jos tästä pari kiloa tulee lisää, niin nehän on helppo sitten tossa ennen kesää pudotella pois". Eieieiei, väärin! Yhdenkään kilon pudotus ei mielestäni ole ollut suoranaisesti helppoa, etenkään kun puhutaan siitä oikeasta tavarasta eli läskistä. Voi miksi miksi miksi sitä laardia on niin nopea ja helppo mussuttaa ympärilleen, mutta eroon pääseminen onkin ihan oma lukunsa?

Noh, ei muuta kuin täytyy toivoa tilanteen taas muuttuvan kun tämä rasittavin aika kuusta on taputeltu. Maanantaina oltiin tosiaan ekalla personal trainerin tapaamisella, missä alkuun kartoitettiin vähän tavoitteita, liikuntataustaa ynnä muuta, ja perään vedettiin tunnin tappotreeni. Kyllä taas tipahti ihminen maan pinnalle ja tajusi miten surkeassa kunnossa voikaan olla. Pt kylläkin totesi, että "työtä on, mutta ette te ihan rapakunnossa ole". :D Taisi vain yrittää sanoa asian kauniisti.

Rentouttavaa viikonloppua tyypit!