-4,2 kg ja painoindeksi 30!

Vihdoin, vihdoin, vihdoin!! Tuntuu että olen odottanut ikuisuuden tätä siirtymää merkittävästä lihavuudesta lievän puolelle ja nyt se on siinä. Jes! Paino oli tosiaan tänä aamuna tasan 97,2 kg, eli olen täsmälleen siinä painoindeksissä 30. Matkaa normaalipainoon on vielä huimat 16,2 kg, mutta se on jo huomattavasti inhimillisempi määrä kuin alun 20,4 kg.

Pudotettuja kiloja on tässä vaiheessa kertynyt 4,2. Tuo määrä on enemmän, kuin mitä olen koskaan aikaisemmin onnistunut laihdutusyrityksissäni karistamaan. Eihän tuo oikeasti ole edes paljon ja moni olisi varmasti pudottanut sen puolet nopeammin (ainiin, en ole muuten maininnutkaan, mutta poikaystävältä on tässä samassa ajassa pudonnut 8 kg), mutta minulle se on hyvä tulos ja olen ylpeä itsestäni. Viralliset edistyskuvat lupasin lisätä siinä vaiheessa, kun aamupaino näyttää -5 kg alkuun verrattuna. Siihen on enää matkaa 800 g, joten voi olla että pääsen nuo kuvat lisäilemään sitten jo ensi viikolla.

Tuntuu, että olen pikku hiljaa saamassa aidosti kiinni tästä elämäntapamuutoksesta. Olen löytänyt liikunnan ilon ja tykkään oikeasti käydä salilla rääkkäämässä itseäni. Minua motivoi äärettömästi ajatus vahvasta ja pystyvästä kropasta, eikä tavoitteeni enää ole vain olla mahdollisimman pieni ja hoikka. Ruokailut ovat tällä viikolla sujuneet melko vaivattomasti ja joukkoon on mahtunut myös esimerkiksi sushiateria ravintolassa. Olen syönyt tarpeeksi, eikä nälkää ole varsinaisesti tuntunut missään vaiheessa. Silti paino on ollut koko viikon laskujohteinen. Eilen juuri puhuimme poikaystäväni kanssa siitä, miten erilaiset herkkuhimot ovat kadonneet lähes kokonaan. Kaupassa kävellessä karkkihylly ei vedä ollenkaan puoleensa. Enemmän minua houkuttelee oikea ruoka, erilaiset maistuvat ja värikkäät hedelmät ja esimerkiksi vastaleivottu leipä. Sipsit ajatuksena jopa ällöttävät tällä hetkellä, vaikka aikaisemmin olin ihan mahdoton sipsinmussuttaja. Uskomatonta, mutta totta.

Olen aina läskiahdistuksissani erilaisia laihdutustapoja googletellessa inhonnut niitä kuolettavan tylsiä "hitaasti hyvä tulee" ja "laihdutuskuurit eivät ole oikotie onneen" -tyylisiä fraaseja, joita kaikki asiasta enemmän tietävät viljelevät, mutta pakko myöntää niiden olevan täyttä totta. Olen niin monta kertaa intoa puhkuen aloittanut hillittömän laihdutuskuurin ja päätynyt lihomaan entisestäni. Nyt olen ensimmäistä kertaa ikinä siinä tilanteessa, että koen eläväni normaalia ja täysipainoista elämää samalla kuin pyrin pudottamaan painoa. Uskon tämän ihan aidosti olevan se lopullinen avain painonhallintaan, vaikka se niin tylsältä ja epäraflaavalta kuulostaakin.

Ihanaa viikonloppua!