tiistai 20. maaliskuuta 2018

GFG ja pohdintaa dieteistä

Tässä elämäntapamuutosta puuhatessa tulee samalla seurailtua ajankohtaisia uutisia ja ilmiöitä laihdutukseen ja kuntoiltuun liittyen. Luen esimerkiksi aina uteliaana iltapäivälehtien "10 vinkkiä kesäkuntoon pääsemiseksi" -höpöhöpöjutut, koska aihepiiri koskettaa omaa tämänhetkistä tilannetta. Tällä kertaa en itse aijo langeta vippaskonsteihin tai kuurimaiseen ajatteluun, mutta huvittelen lukemalla mitä hurjempia keinoja.

Nyt tuossa muutama päivä sitten bongasin netin syövereistä, että FitFarm tarjoaa koko kansalle 19.3. alkaen kolmen viikon Go Fat Go -haasteen ilmaiseksi. FitFarmin dieteistähän on ehkä jollain tavalla muodostunut sellainen Suomen Virallinen Laihdutuskuuri, kun niitä on päässyt iso yleisö televisiostakin vuosien varrella seuraamaan. Olen itse joskus muutamia vuosia sitten löytänyt sen ihan ensimmäisen GFG:n ohjeet jonkun blogista ja noudattanutkin sitä joitain viikkoja. Kokonaisuutena kyseinen dietti on mielestäni parhaasta päästä laihdutuskuureja ja aivan varmasti sinällään toimiva, mutta ei sitten lopulta ollenkaan oma juttuni. Tästä huolimatta päätin ilmoittautua mukaan tälle kolmen viikon pätkälle, vaikkakaan en ohjeita aijo pilkulleen noudattaa. Olin kuitenkin kiinnostunut treeniohjelmista ja varmasti aijon ruokavaliostakin ottaa itselleni sopivia osia käyttöön.


Eniten Go Fat Go:ssa itseäni häiritsee hysteerinen tarkkuus. Jokainen päivän aikana syötävä asia on punnittava grammalleen ja jos ei sitä tee, on suunnilleen koko dietti pilalla. Ymmärrän punnitsemisen sinänsä, koska kaikkien osallistujien ei todellakaan voi olettaa tietävän edes perusasioita syömisestä, joten vapaammalla kaavalla joku saattaisi totisesti mennä metsään. Tarkalla mittailulla voi ainakin olla varma, että tekee juuri niinkuin käsketään. Itse en kuitenkaan pysty käsittämään, miksi esimerkiksi vihreät kasvikset tulisi mitata grammalleen, tai en muutenkaan allekirjoita sitä, että paras tapa ylipainoiselle sohvaperunalle olisi saman tien aloittaa elämäntapamuutos tiukalla ja armottomalla dietillä. Jos et tiedä mitään terveellisistä elämäntavoista ennestään, on mielestäni täysin epäolennaista mittailla keittiövaa'alla kurkun tai salaatin painoa. Pääasia on, että kasviksia olisi lautasesta ainakin se puolet joka aterialla.

Ennen kaikkea näihin FitFarmin valmennuksiin osallistuessa tulisi ihmisten ymmärtää, että kyseessä on alun alkaen fitnessurheilijoille laadittu kisadietti, jota toki varmasti on hiukan muokkailtu "keskivertoihmiselle" sopivammaksi. Tuo ruokavalio ei ole tarkoitettu noudatettavaksi loppuelämän ajan, koska esimerkiksi rasvaa tuossa ruokavaliossa on todella vähän. Proteiinin määrä sen sijaan on niin korkea, että se ei vastaa mitään tämän hetkisiä virallisia ravitsemussuosituksia. Itse en ole mikään ravitsemusalan ammattilainen, mutta itselleni tuo ruokavalio on liian "kuiva" yhtään pidempään noudatettavaksi. Netistäkin voi lukea paljon kokemuksia esimerkiksi siitä, kuinka hiukset ovat alkaneet tippumaan päästä ja iho mennyt kuivaan ja huonoon kuntoon tällä dietillä. Jokainen toki kokeilkoon itse, ja kuten sanottu, ihan fiksuimmasta päästä tämä ruokavalio on verrattuna kaikenlaisiin kummallisiin ihmekuureihin.

Hienoa on kylläkin se, että tuohon eilen alkaneeseen valmennukseen oli ilmoittautunut yli 50 000 ihmistä mukaan, joten hyvinvointi, laihtuminen ja kuntoilu selkeästi kiinnostaa monia. Tuo itse kolmen viikon nykäys nyt ei tietenkään kenenkään elämää mullista, mutta ehkä joku ainakin saa siitä intoa tutkia asioita pidemmälle ja muodostaa omasta ruokavaliosta terveellisemmän. Toivoisin vaan, että mahdollisimman moni ymmärtäisi, ettei se oikeasti ole olennaista meneekö lounaalla 120g vai 124g kanaa, tai että lukeeko maissin tai bataatin kasvikseksi. Olennaista on se, että oppisi terveellisen syömisen peruspilarit (kasvisten käyttö, vähärasvaiset proteiinit, hyvät rasvat, hyvät hiilihydraatit) ja jatkaisi sillä tiellä myös erilaisten haasteiden/diettien/kuurien loputtua.

Tulipa tästä paatoksellinen teksti. :D Näitä ajatuksia itselleni kuitenkin heräsi, kun olen nyt seikkaillut pari päivää kyseisen haasteen facebookryhmässä ja heidän valmennusportaalissaan. Paljon hyvää, mutta myös paljon kyseenalaistettavaa.

Mitä mieltä itse olette nettivalmennuksista tai pilkuntarkoista diettiohjeista? 

3 kommenttia:

  1. Mä havahduin tähän GFG:n jättimäiseen paluuseen aika myöhään, enkä hirveästi ole seurannut aiheen ympärillä olevaa keskustelua. Nettivalmennuksissa on puolensa, ja osa nettivalmennuksista on järkevämpiä kuin toiset. GFG:n vanhan version olen joskus nähnyt jossain, ja totesin silloin, että kovin yksipuoliseksi käy, jos ei ole luova. Eikä tuota muutenkaan ole tarkoitus toteuttaa loppuelämää.

    Ruuan käyminen vaa'alla heti jonkinlaisen elämäntapamuutoksen alussa ei välttämättä ole huono idea, jos määrät ovat täysin hukassa (esim. miten paljon sisältää energiaa desi valmista riisiä ja miltä se näyttää lautasella ym.). Vaa'an käyttäminen ruokailuissa ei ole kuitenkaan sellainen ratkaisu, jota voisi toteuttaa joka ikisellä aterialla kunnes on valmis. Just tuo, että kasvistenkin määrää lähdetään rajoittamaan liian orjallisesti ja ankarasti (arvelen, että joku saattaa jopa tuohon valmennukseen liittyvässä Fb-ryhmässä jopa syyllistää ylimääräisestä porkkanasta :O), on parin gramman vähäistä merkitystä ymmärtämättömälle huono juttu.

    Mä oon nyt loppusyksystä alkaen seuraillut Jodelin laihdutus-kanavaa, ja siihen ja aiempiin nettivalmennuskokemuksiini pohjaten olen hämmentyneenä huomannut, miten vähän monet aikuiset ihmiset tietävätkään hyvästä, tavoiteltavasta ravitsemuksesta. Monestihan sanotaan, että laihdutus ei yleensä ole pitkään sitä yrittäneillä kiinni tiedon määrästä, mutta väittäisin, että joiltain puuttuu aika olennaisia rakennuspalikkoja. Siten ymmärränkin, miten jotkut saattavat olla täysin hakoteillä ja väittää, että kansalliset ravitsemussuositukset ovat "paskaa". Tähän tiedon ja mielellään nopeiden tulosten tarpeeseen yrittävät nettivalmennukset iskeä, kun pt-palvelut ovat liian kalliita ja (yleensä varsin) maltilliset kirjastosta löytyvät laihdutus- ja ravitsemusoppaat eivät tarjoa sitä kaivattua vertaistukea.

    Eniten näissä vertaistukipiireissä risoo kuitenkin ehkä se, miten rumasti jotkut vastaavat joidenkin tietämättömyyteen tai epävarmuuteen tai miten ankaria jotkut ovat toisille. Laihdutus – kuten elämäkin – ei ole mustavalkoista, ja kokonaisuuden kannalta ei ole mitään väliä, syökö ison vai pienen banaanin vai mättääkö jonkin baari-illan jälkeen pitsaa. Epävarmalle laihduttajalle ei tee kovin hyvää, kun joku tulee kannustamisen sijaan syyllistämään syödyistä irttareista.

    - ss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja täytyy vielä lisätä: jengi syö usein aivan liian vähän. Ja monet nettivalmennukset sortuvat tosi mataliin kaloreihin. Kyllä, tuloksia tulee ja nopeasti, mutta harva aikuinen nainenkaan voi elellä päivästä toiseen 1200 kalorilla ilman, että tulee kova nälkä. Jos nälkä yllättää ja pääsee kasvamaan liian pahaksi, on laihdutusprojekti todellakin uhattuna, ja jääkin monelta kesken. Ei ole kovin rakentavaa laihduttaa supernopeasti kuukaudessa neljä kiloa, jos se neljä kiloa tulee takaisin kahdessa kuukaudessa, koska ei jaksa liian vaativaa dieettiä.

      (En ehkä ole parhain puhumaan tästä aiheesta näin tietäväisenä, koska omat painonpudotuskuviot, mutta en ikinä, ikinä ole mielestäni asettanut kohtuuttoman kovia painonpudotustavoitteita. Minä en ole laihduttaessani suostunut nälkää näkemään. Kun romahdus on tullut, on ollut kyse myös monista muista tekijöistä kuin vain napakoista kaloritavoitteista. Kahden aiemman painonpudotusprojektin jälkeen paino pysyi pitkään aika samoissa lukemissa, ja alkoi nousta tähän nykykuosiin vasta loukkaannuttuani.)

      Poista
    2. Ihan superhyvää pohdintaa ja olen kaikesta kanssasi ihan samaa mieltä. Juuri tuo monien täydellinen tietämättömyys ravitsemukseen liittyvistä perusasioista on yllättänyt itseni tässä GFG:n tsemppiryhmiä selaillessani. Myös absoluuttisuus ja mustavalkoisuus (vihannesten tarkka punnitseminen, tiettyjen ruoka-aineiden demonisoiminen, rasvan välttely jne) saa minut pyörittelemään silmiäni, koska tuollaisilla yksinkertaistetuilla jaotteluilla ja säännöillä kartellaan totuutta, joka on jotain huomattavasti monimutkaisempaa.

      Tuo nälkä on myös itselleni sellainen punainen vaate. Tottakai välillä on tervettä tuntea pientä kurnintaa vatsanpohjassa ja kyllä se pieni nälkä kertoo usein siitä että jotain laihdutuksen kannalta suotuisaa tapahtuu, mutta pidemmällä aikavälillä nälästä kärsiminen johtaa aina omalla kohdallani "repsahdukseen" eli huonoihin valintoihin. Tämä on yksi syy miksi en pysty enkä halua noudattaa GFG ruokavaliota pilkulleen ohjeiden mukaan. Vähäinen rasvan määrä johtaa itselläni siihen jatkuvaan näläntunteeseen, joka ei jossain vaiheessa enää edes taitu seuraavan aterian syömisellä. Ei kiitos tuollaista elämää minulle, edes näin laihdutusprojektin aikana.

      Erilaisten diettiohjeiden orjallinen noudattaminen johtaa varmasti lähes poikkeuksetta laihtumiseen, nopeaankin, mutta ei se mitään eväitä anna tulevaisuuden varalle. Esimerkiksi kolmen viikon aikana pudotetut nesteet ja mahdollinen pieni määrä rasvaa tulevat takaisin ryminällä, jos tiukasta diettiruokavaliosta palaillaan omaan entiseen syömiseen. Vaikka se miten tylsää onkin ja tarkoittaa hidasta painonpudotusta, parempi on vaan rauhassa opetella ihan uusia ja toimivia ruokailutottumuksia osaksi omaa arkea ajatuksella, että näin mennään sitten loppu elämä.

      Poista

Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omas...