perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kun mitään ei taaskaan tapahdu

Otsikko kertonee suunnilleen kaiken tarvittavan. Tämä prosessi on taas niin ihme jumitusvaiheessa, että meinaa hermot mennä tosissaan. Kärsivällisyydestä ei vieläkään ole tullut pääkopassani viihtyvää ilmiötä, joten kaikki takapakit ja edistymättömyydet ottavat erityisen koville. Myös menkat vaikuttavat mielialaan, ja varmaan siihen painoonkin tällä hetkellä.

Tällä hetkellä tuntuu, että kuukauteen ei ole tapahtunut mitään edistystä. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta mitään haluamiani superharppauksia keveämpään suuntaan ei nyt viime viikkoina ole tapahtunut. Katselin tuossa painomerkintöjäni kuukausi takaperin, jolloin olin kuukautiskiertoni samassa vaiheessa ja helpotuksekseni huomasin painon jumitelleen silloin noin 1,5 kg ylempänä. Ehkä tässä neljässä viikossa painon laskua on sitten kuitenkin tuon verran tapahtunut?

Viimeksi tälläisen pidemmän +-1 kg junnaamisen jälkeen paino yhtäkkiä tipahti pari kiloa alemmas, joten ehkä tämä meitsin laihdutus menee tälläistä porraskaavaa. Tipahdus, jumitus, tipahdus, jumitus. En tiedä. :D Ärsyttävää se joka tapauksessa on, että kun on taas koko viikon vetänyt täysin suunnitelman mukaan, sopivilla kalorivajeilla ja harrastanut rankkaa liikuntaakin, niin vaaka kiittää heittämällä täksi aamuksi taas yhtäkkiä puoli kiloa isomman tuloksen (98,5 kg) kuin viikon varrella. Tiedän ettei tälläisistä yhden yön painoheilahduksista voi taas kerran päätellä mitään, mutta kyllästyttää tämä edes-takaisin sahaaminen samoissa kiloissa viikkokaupalla.

Eniten mietityttää taas jälleen kerran, että missä vika? Tuntuu, että luen muiden blogeista, keskustelupalstoilta ja iltapäivälehdistä jatkuvasti muiden huikeita onnistumistarinoita, joissa painoa on lähtenyt muutamassa kuukaudessa valtavia määriä. Missään vaiheessa tätä projektia tavoitteeni ei ole ollut äkkilaihtua epäterveellisin keinoin, joten mitään hulluja kymmenien kilojen romahduksia en totisesti ole odottanutkaan, mutta tämän vuoden kokonaispudotuksena päivästä riippuen se 3-3,5 kg tuntuu niin surkean vähältä. Pitäisi kai olla iloinen että tulos on edes miinusmerkkinen, mutta olin silti kuvitelmissani ajatellut painoa lähtevän tähän mennessä ainakin 5-6 kg. Takaraivossa kummittelee myös toukokuun loppupuolella lähestyvä etelänloma, missä haluaisin olla huomattavasti pienempi. Apuaah.

Täytyy kyllä sanoa, että en halua enää ikinä päästää itseäni lihomaan grammaakaan, koska niistä ylimääräisistä eroon pääseminen on näköjään näin tuskallisen hidasta ja hermoja kiristelevää. Myönnän jopa joskus pahimpina ahmimiskausina ajatelleeni, että "noh, jos tästä pari kiloa tulee lisää, niin nehän on helppo sitten tossa ennen kesää pudotella pois". Eieieiei, väärin! Yhdenkään kilon pudotus ei mielestäni ole ollut suoranaisesti helppoa, etenkään kun puhutaan siitä oikeasta tavarasta eli läskistä. Voi miksi miksi miksi sitä laardia on niin nopea ja helppo mussuttaa ympärilleen, mutta eroon pääseminen onkin ihan oma lukunsa?

Noh, ei muuta kuin täytyy toivoa tilanteen taas muuttuvan kun tämä rasittavin aika kuusta on taputeltu. Maanantaina oltiin tosiaan ekalla personal trainerin tapaamisella, missä alkuun kartoitettiin vähän tavoitteita, liikuntataustaa ynnä muuta, ja perään vedettiin tunnin tappotreeni. Kyllä taas tipahti ihminen maan pinnalle ja tajusi miten surkeassa kunnossa voikaan olla. Pt kylläkin totesi, että "työtä on, mutta ette te ihan rapakunnossa ole". :D Taisi vain yrittää sanoa asian kauniisti.

Rentouttavaa viikonloppua tyypit!

2 kommenttia:

  1. Mä oikeesti jäin miettimään tätä sun turhautumista perjantaina ja koetan nyt tiivistää ajatukseni. :)

    Musta sulla on mennyt edistymisen suhteen tosi hienosti, sillä oot jättänyt tämän varsin lyhyen matkan aikana jo järisyttävän määrän senttejä kropastasi pois. Vaaka ei ole kaiken edistymisen mittari, ja kuten itse sanoitkin, ehkä sulle käy niin, että paino tippuu portaittain. Kaiken lisäksi olet juuri aloittanut saliharjoittelun – lihassäryt voivat nostaa painoa nesteiden muodossa puhumattakaan lihasten kasvusta, jota aloittelijalla tapahtuu, vaikka ruokavalio olisi hyvinkin tiukka. Mitä rankempaa liikuntaa, sitä enemmän se näkyy painossa parina treenin jälkeisenä päivänä. Salitreeniä aloittelevalle laihduttajalle usein sanotaankin, että liikahdusta painolukemiin kannattaa uskaltaa olettaa tulevan vasta 2-3 jälkeen.

    Joten: malttia peliin, edelleen! Aloitit muistaakseni tammikuun puolivälissä, joten siihen verratessa 3-3,5 kg:n pudotus on tosi hieno saavutus. Tuolla vauhdilla painat kolmen kuukauden päästä jo ainakin viisi kiloa vähemmän. Maltillinen painonpudotus ei ole kovin mediaseksikästä, mutta se tuottaa varmemmin tuloksia. Superterveellinen painonpudotustahti on monien asiantuntijoiden mielestä alle 0,5 kg/vko, mutta realiteetti on, että harvalla riittää kärsivällisyyttä ja motivaatiota niin "vaatimattomien" tavoitteiden asettamiseen. Terveellinen vauhti on 0,5-0,7 kg/vko, vaikka mielellään sitä tiputtaisi ne kilot tyylillä "kilo per viikko". Ei se paino noussut kuitenkaan viikoissa, joten painon pudottamiseen pitää varata oma aikansa. Samaan aikaan elämäntapoja pitää kuitenkin muuttaa pysyvästi.

    Suurissa pudottajissa sun muissa kisaajilla ei ole mitään muuta kuin aikaa pudottaa painoa, ja useat heistä ovat vähintään 120-kiloisia. Siitä on "helppo" pudottaa pois 10 kg kuukaudessa leirillä, jossa ainut homma on syödä ja treenata valmentajan ohjeiden mukaan (ja kaiken lisäksi syödä saa aika paljon, kun treenaa tuntikaupalla joka päivä). Kisan "nopeasti ja rajusti"-henki on kostautunut monelle kisaajalle myöhemmin, sillä monet heistä jojoilleen painonsa takaisin entisiin lukemiin tai jopa ylemmäs. Pysyviä elämäntapamuutoksia ei ole muodostunut, koska he eivät ole pudottaneet painoa ns. "normaalitilanteessa" – oman arkensa keskellä.

    Äh, tämä on jotenkin hankala aihe. Mutta ota tämä tsemppauksena ja kannustuksena! :)

    - ss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikeasti tuhannesti, että jaksoit kirjoitella tälle hätähousulle noin pitkän ja todenmukaisen tsemppiviestin. <3 Olet oikeassa ihan kaikessa ja nyt taas kun mielialakin on parempi kuin tätä postausta kirjoitellessa, näen sen varsin kirkkaasti. Tajusin itse asiassa vasta tämän tekstin julkaistuani, että tuo 3-3,5 kg pudotus tämän projektin aikana on juurikin se 0,5 kg viikossa, mitä pidän hyvänä tuloksena. Ehkä tässä vaan on hämännyt se, että tuosta kilomäärästä ainakin se kaksi lähti ihan ekojen viikkojen aikana, joten ajattelin sen olevan "vaan nestettä", eikä ikäänkuin oikeaa tavaraa. Ei sitä painonpudotusta tietenkään oikeasti voi tuolla tavalla ajatella/arvottaa, vaan se kolme kiloa on laihtumista ja sillä hyvä, turha sitä sen kummemmin analysoida tai vähätellä.

      Välillä tuntuu, että tässä on jo laihduteltu ikuisuus ja muutettu niin montaa asiaa elämässä, että miten se uskomaton muutos ei jo tapahdu. Sitten nämä tälläiset tsemppiviestit taas muistuttavat, että kyllä sitä edistystä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan, mutta itse kärsimättömänä ja turhautuneena on vaan niin hankala sitä huomata ja käsittää. Ja lopulta, tässä on mennyt vasta 7 viikkoa. Se on lopulta sairaan lyhyt aika.

      Arvostan tätä kommenttiasi suuresti, kiitos siitä! :) Ja onnittelut sun superista edistymisestä, jota olen seuraillut sun blogin puolella.

      Poista

Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omas...