maanantai 12. maaliskuuta 2018

Viikkokatsaus numero 8


Huomenta ja jaksamista uuteen maanantaihin! Tänään tiesin jo heti herätessä, että paino tai mitat tuskin näyttävät suurensuurta edistymistä, koska olo oli niin uskomattoman turvonnut ja pökkelömäinen. Kävimme lauantaina perhetuttujen kanssa ravintolassa syömässä ja oma annokseni olikin kaikkea muuta kuin listasta olisi voinut päätellä. En ole eläessäni nähnyt niin juustoista ja suolaista annosta ja olosta huomaa edelleen että tuli saatua yliannostus suolaa, rasvaa ja vehnää.

Tässä mennyt viikko numeroina, sulkeissa projektin lähtömitat.

Paino 12.3.201897,9 kg (101,4 kg)

Mitat 12.3.2018:

Vyötärö 89 cm (95 cm)
Lantio 109 cm (117 cm)
Rinnat 107,5 cm (113 cm)
Käsivarsi 35 cm (37 cm)
Reisi 65,5 cm (70 cm)

Yhteenveto viikko 8:

Viikon painonmuutos -0,1 kg
Projektin kokonaispudotus -3,5 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 2 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 26 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,22

Yllätyksekseni paino nättäytyi laskusuuntaisena tässä viikkopunnituksessa viikonlopun mussuttelusta huolimatta. 100 grammaa ja 2 cm nyt ei viikon saldona ole kummoinen, mutta varsinkaan painon osalta en huolestu sen oltua vielä toissapäivänä kivat 97,2. Mitat taas ovat pienentyneet niin uskomattomasti tähän saakka joka viikkotsekissä, että oli jo aikakin että ne jumahtavat hetkeksi. :D Tästä nyt taas vaan alaspäin jotenkinpäin ja jotain vauhtia. En uskalla ihan hirveästi asettaa itselleni mitään tarkkoja tavoitteita tai suunnitelmia pudotusmäärien suhteen, koska tuntuu että tämä kroppa monesti elää vähän omaa elämäänsä, mutta olisin superonnellinen jos pääsisin tällä viikolla edes käymään 96 -alkuisissa luvuissa.

Tuntuu tosi uskomattomalta, että tätä prosessia on takana jo kahdeksan kokonaista viikkoa. Olen päivä päivältä tyytyväisempi, etten ole luovuttanut. Tuntuu, että kerrankin minäkin onnistun jossain. Tänä aikana olen oppinut jo aivan hirveästi uusia asioita itsestäni, terveellisistä elämäntavoista, liikunnasta ja kaikesta. Kaikista ylpein olen kuitenkin siitä, että olen pyristellyt irti siitä aivan karmeasta sokerikoukusta ja saanut paljon uutta energiaa. Jaksan nykyään hyvin nousta kahdeksan aikaan vaikka vapaapäivinäkin, kun aikaisemmin se tuntui ihan järkyttävältä kidutukselta.

Tänään on kolmas personal trainerin tapaaminen, nyt vuorossa yläkropan ohjelma. Jännittää jo valmiiksi että mitähän siitä taas tulee, kun tähän saakka noilta kerroilta on suurinpiirtein pitänyt ryömiä kotiin ja kärsiä seuraavat viisi päivää hirveistä lihaskivuista. :D No, ehkä se joskus siitä, kun lihakset kunnolla tottuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omas...