Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omassa elämässä. Tuntuu, ettei se ole todellakaan aina helppoa tässä nykymaailmassa, jossa paineet menestyä ovat kovat ja esimerkiksi some tulvii kauniita, hoikkia ja menestyneitä superihmisiä. Helposti sitä huomaa seisovansa peilin edessä puristelemassa vatsamakkaraa ja pohtimassa, että miksi minä en näytä tuolta ja nautiskele täydellisiä terveellisiä aterioita täydellisessä ja siistissä kodissa ja miksei kaikki muutenkaan ole täydellistä?

Nojoo, okei. Oikeasti tiedän ettei täydellistä ihmistä tai elämää ole olemassakaan. Instagramin upeiden kroppien takana on ihan oikeasti vuosikausien työ, jota en todellakaan halua vähätellä. Kauniiden kotien ja kuvien takana on myös työtä, mutta ennen kaikkea ne ovat vain valittuja paloja ihmisten elämästä ja kaiken takana jonkun elämä voi olla ihan millaista tahansa. Riittämättömyyden tunne tulee itselläni kuitenkin pahiten esille, kun luen esimerkiksi ihmisten kertomuksia laihdutuksesta ja elämäntapamuutoksesta. Välillä tuntuu, että kaikki muut onnistuvat heti, mutta minä vain tuskailen kuukausi toisensa jälkeen samassa painossa. 

Olen nyt jo muutaman viikon ajan tavallaan pitänyt taukoa laihdutuksesta. Tai no, en ole missään vaiheessa päättänyt tehdä niin, mutta jotenkin inspiraatio on ollut kateissa ja on tullut popsittua vähän sitä sun tätä. Ei todellakaan samassa mittakaavassa kuin joskus ennen tätä projektia, mutta kuitenkin. Toisaalta väleihin on mahtunut myös tosi onnistuneita ja ns oikeaoppisia laihdutuspäiviä. Tällä hetkellä olen edelleen siinä tilanteessa, että painoa on alkutilanteeseen nähden lähtenyt noin 5 kg. Olen päässyt tähän jo noin kuukausi sitten, ja nyt tämä kuukausi on lähinnä mennyt samassa painossa pysytellessä. Tänään kun aamulla taas kiukutti kaikki ja teki mieli haistattaa koko elämäntapamuutokselle, tajusin yhtäkkiä, että tämä samassa painossa pysyminenhän on saavutus eikä mikään epäonnistuminen! Ensinnäkin, olen tosiaan tammikuun alkuun nähden viisi kiloa kevyempi, enkä esimerkiksi muutamaa kiloa lihonnut. Viime vuosien trendinä on kohdallani ollut kerätä painoa noin 10 kg vuodessa, joten jos sama rata olisi jatkunut, olisin mahdollisesti nyt kahdeksan kiloa painavampi kuin tällä hetkellä. Kauhistuttava ajatus, mutta toisaalta myös todella palkitseva. Näillä alkuvuoden valinnoilla olen saavuttanut mahdollisesti melkein kymmenen kiloa kevyemmän olemuksen, kuin tekemällä niitä vanhoja valintoja. Tältä kannalta katsottuna ei ole mikään häpeä, että on laihtunut "vain" viisi kiloa tähän meneessä. Kaikki on kotiin päin.

Ihminen on malttamaton olento ja kaikki olisi niin kiva saada hetinyt. Tässä on vaan pakko opetella sitä armollisuutta ja malttia, koska uskon niiden avulla pääseväni parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Nyt on ollut pakko hyväksyä, että laihduttaminen tuntuu tällä hetkellä pakkopullalta, joten en ole niin aktiivisesti siihen keskittynyt. Missään nimessä en ole lopettanut laihduttamista, koska aijon todella vakaasti päästä edelleen mahdollisimman pian normaalipainoon. En kuitenkaan usko, että muun stressin painaessa niskassa olisi laihtuminen muutenkaan kovin tehokasta. Pyrin tekemään hyviä valintoja, syömään kasviksia ja välttelemään herkkuja, mutta en pysty nyt ruoskimaan itseäni mihinkään hulluihin suorituksiin. Liikuntaa toki myös harrastan parhaani mukaan ja toivon tämän nyt tällä hetkellä riittävän painon pitämiseksi samassa tai jopa sen hitaaksi tiputtamiseksi. Ja heti kun intoa taas riittää yhtään enemmän, aijon painaa sata lasissa ja koittaa vähän ottaa kiinni näitä löysäiltyjä viikkoja.

Tähän aikaan ensi vuonna

Telkkarissa pyörii tällä hetkellä otsikon mukainen ohjelma, jossa ilmeisesti (en ole kyseistä ohjelmaa katsonut) tavataan erilaisia ihmisiä ensin vuotta aikaisemmin, jolloin he kertovat tavoitteensa seuraavan vuoden ajalle, ja sitten vuoden päästä katsotaan miten meni. Tästä intoutuneena päätin kasata oman listaukseni tavoitteista, joiden täyttymisen eteen aijon työskennellä tulevan vuoden aikana.

Tähän aikaan ensi vuonna...

Olen valmistunut ja töissä. Tämä ensimmäinen tavoite pitäisi olla kohtuullisen helppo saavuttaa. Minulla on jonkin verran rästitehtäviä painamassa niskassa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Opinnäytetyö on ihan ok vauhdissa ja sen suhteen suunnitelmat selvillä. Omalla alallani työllistymisen ei pitäisi olla haastavaa, koska kysyntää alan tekijöille todellakin on. Valmistumisajankohtani on siis joulukuussa 2018 ja toivon pääseväni aloittamaan vakkarityöt sitten viimeistään siinä tammikuussa 2019.

Olen tavoitepainossani. Tästä eteenpäin vuoden ajan tavoitteenani on joka päivä tehdä niitä valintoja elämässä, jotka kuljettavat minua kohti kevyempää tulevaisuutta. Vaikka tiedän noiden jäljellä olevien ~26 kg pudottamisen olevan todella kovan työn ja tuskan takana, aijon taistella sen eteen. Olen kyllästynyt huokailemaan peilin edessä ja vaa'alla, enkä malta odottaa sitä että näkymä aidosti alkaa taas miellyttää.

Olen juossut maratonviestin. Kyllä, kaveriporukan kanssa innostuttiin sellaisesta hullutuksesta kuin maratonviesti, joka toteutuisi ensi syksynä. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että neljän hengen porukasta jokainen juoksee sen rapiat 10 km vuorollaan. Yhteensä matkasta muodostuu maraton. Olen kyllä ennenkin juossut kympin, mutta silloinkin (melkein parikymmentä kiloa kevyempänä) hitaasti ja melko vaivalloisesti. Tavoitteena siis on nyt treenata kesä ja pudottaa samalla painoa siten, että tuohon osallistuminen olisi mahdollista.

Käyn edelleen kuntosalilla. Tämä on itselleni yksi tärkeä tavoite. Haluan tosissani pitää kiinni kuntosaliharrastuksesta ja kehittyä siinä. Tavoitteenani olisi saada lisää voimaa ja ehkä joskus läskien karistua tästä päältä, myös jonkin verran lihaserottuvuutta. Voi olla vähän liioittelua tavoitella sixpackia vuoden päähän, mutta sanotaan näin että toivon ettei se olisi ihan hirveän kaukana.

Olen löytänyt luontevan ja terveellisen tavan syödä. Toivottavasti vuoden kuluttua laihduttaminen ei enää ole se syömistä säätelevä asia, vaan enemmänkin ylläpito ja tasapaino. Haluaisin oppia syömään tavalla, joka ei johtaisi ylilyönteihin, mutta joustaisi kuitenkin ajoittaiseen herkutteluun ja rentoiluun. Ateriarytmin sisäistäminen olisi yksi olennaisimmista asioista, joka minun tulisi tulevan vuoden aikana oppia.

Omistan koiran. Koira on ollut itselläni haaveissa jo pitkään ja vanhemmiltani pari koiraa löytyykin. Tuntuu kuitenkin, että näin omasta kodista puuttuu jotain olennaista ilman koiraa. Kissat toki tuovat vähän elämää tänne meidän kämpille, mutta pienehkö koira olisi ihan nappi lisä meidän porukkaan.

Olen edelleen onnellisessa parisuhteessa. Mielellään saman miehen kanssa kuin nyt, hehheh. Mahdollisesti voisin myös olla kihloissa, tai en panisi sitä ollenkaan pahakseni, mutta toisaalta ei tässä nyt niin kiirekään vielä ole.

Täytynee vuoden päästä kurkata, että miten hyvin on suunnitelmissa pysytty! Yritän nyt tosissani tsempata, mutta toisaalta myös antaa itselleni tarpeen tullen armoa. Elämää ei valitettavasti tai toisaalta onneksi voi ennalta käsikirjoittaa, vaan kaikista suurista tavoitteista ja suunnitelmista huolimatta joskus tulee isojakin yllätyksiä.

Miltä teidän tähän aikaan ensi vuonna -listaus näyttäisi?

Täällä taas!

Heiii kaikille pitkästäpitkästä aikaa! Pahoittelut karmean pitkäksi venyneestä blogitauosta, joka alkoi tahattomasti ja venyi lopulta pitkäksi kun tämä laihdutus ei ole päällimmäisenä pyörinyt mielessä. Pidemmittä puheitta tässä tulevat kahden viime viikon "tulokset", vaikkakaan mittoja en ehtinyt tänään itsestäni napata joten se jääköön ensi viikon maanantaille.

Paino 16.4.2018: 97,4 kg (101,4 kg)

Mitat 3.4.2018:

Vyötärö 85 cm (95 cm, -10 cm)
Lantio 106 cm (117 cm, -11 cm)
Rinnat 107 cm (113 cm, -6 cm)
Käsivarsi 34 cm (37 cm, -3 cm)
Reisi 65 cm (70 cm, -5 cm)

Yhteenveto viikko 12-13:

Viikon painonmuutos +0,3 kg
Projektin kokonaispudotus -4,0 kg
Senttejä lähtenyt viikossa - cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 35 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 30,06

Painonmuutos on tosiaan nyt viimeisen kahden viikon aikana ollut 300 g ylöspäin. Ei mikään toivottava tulos, mutta parempi kuin mitä kerkisin jo tuossa pelkäämään. Viimeiset kahdeksan päivää kului vanhempien luona koiravahdissa ja samaan aikaan koulussa ja töissä oli tosi tiukkaa. Suoraan sanottuna tuli syötyä aika pitkälti ihan mitä sattuu, joskaan ei nyt mitään aivan järkyttäviä ylilyöntejä. Mitään ateriarytmiä ei tosiaankaan ollut ja noutoruokaakin kului jonkin verran. Tämän kaiken huomioonottaen olen ihan tyytyväinen, että takapakki on vain tuon suuruinen. 

Myöskään salilla ei tullut juuri käytyä nyt menneellä viikolla. Onneksi koirat sentään huolehtivat lenkityksestä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että kunnollinen ryhtiliike tulee tarpeeseen ja eteenpäin on vain puskettava vaikkei joka hetki niin hitosti kiinnostaisikaan. Lomareissuun on enää kuukausi, mutta kuukaudessakin ehtii hyvällä draivilla saada pari kiloa pois ja olon taas fressimmäksi ja paremmaksi. Huomaan kyllä nyt välittömästi, että kun päästää itsensä lipsumaan ja syömään muun muassa sokeria, alkaa kroppa reagoida väsymyksellä ja epämääräisellä inhalla ololla. Parempi vain pysyä siinä kasvisvoittoisessa ja proteiinirikkaassa pöperössä. 

Palailemisiin, toivottavasti vähän nopeammalla aikataululla kuin viimeksi. :D Postaustoiveita saa edelleen mielellään esittää, mikäli sellaisia mieleen tulee!

Viikko 11 - pääsiäisherkkuja ja laiskottelua

Olen näköjään täysin sekaisin viikonpäivistä, koska olin eilen varma että on sunnuntai... En eilen astunut ollenkaan vaa'alle, joten suoritin viikkopunnituksen ja mittaukset sitten tänä aamuna. Tässä siis viikon 11 lukuja, alkutilanne totutusti sulkeissa.

Paino 3.4.2018: 97,1 kg (101,4 kg)

Mitat 3.4.2018:

Vyötärö 85 cm (95 cm, -10 cm)
Lantio 106 cm (117 cm, -11 cm)
Rinnat 107 cm (113 cm, -6 cm)
Käsivarsi 34 cm (37 cm, -3 cm)
Reisi 65 cm (70 cm, -5 cm)

Yhteenveto viikko 11:

Viikon painonmuutos -0,3 kg
Projektin kokonaispudotus -4,3 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 3 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 35 cm
BMI muutos alusta 31,30 → 29,97

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että tämä on yllättävänkin ok tulos siihen nähden, miten tuli pääsiäisenä syötyä. Ahdoin ruokaa napaan kaikilla mahdollisilla sukulaisilla ja jälkkärinä meni pitkän viikonlopun aikana muunmuassa kinderkakkua, jäätelöä ja irtokarkkeja. Kuluneen neljän päivän aikana tuli varmaan oikeasti syötyä enemmän kökköä kuin koko alkuvuonna yhteensä. Mutta, turha sitä on katua tässä vaiheessa ja painokaan ei vaikuta reagoineen mitenkään suunnattomasti tähän herkutteluun. Perjantain alimmasta painosta ollaan toki tultu se 800 g ylöspäin, mutta oikeasti olin valmistautunut jopa väliaikaiseen parin kilon painonnousuun. 

Nyt taas sitten sokeriherkut ja rasvaruuat sivuun, ja terveellistä kasvispitoista muonaa naamariin. Oikeastaan kaikki kevyet ja raikkaat annokset houkuttelevat tämän tankkailun jälkeen. Nyt vaan toivon, että pikku hiljaa tuolta alkaisivat lumet lähteä ja pääsisi kivassa kevätsäässä hölkkälenkille. Salillekin pitäisi tänään kömpiä vähän turhan pitkäksi venähtäneen tauon päätteeksi. Kulunut viikko meni nimittäin käytännössä nollaliikunnoilla, ellei perus paikasta a paikkaan b kävelyä lasketa.

Mukavaa tiistaita kaikille!