Elämäni hoikkana

Miltä elämä tuntuisi normaalipainoisena? Mitkä asiat konkreettisesti muuttuisivat, kun painoa lähtisi esimerkiksi se 20 kiloa? Näitä juttuja pohti SPINNEROCHSPRINGER blogissaan eilen, ja haastoi muutkin elämäntapamuutokseilijat samaan mielikuvaharjoitteluun. Idea oli mielestäni hyvä ja sai minutkin välittömästi miettimään, että mitä se painonpudotus oikeasti saisi aikaan.

Kuva: Pixabay

Oma lopullinen tavoitteeni painonpudotuksen suhteen keikkuu siellä 70 ja 75 kilogramman välillä. Tällöin painoindeksini olisi 21,6-23,15. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tästä hetkestä (btw, paino on jatkanut putoamistaan, tänään aamupaino 97,9 kg) alkaen minulla olisi pudotettavaa vielä vähintään 22,9 kg. Mitään varsinaisia aikatavotteita en ole itselleni asettanut, mutta toivon läskien lähtevän sellaista tasaista 0,5-1 kg viikkotahtia. Näin tuskin tulee pidemmällä aikavälillä tapahtumaan, tai jumituksia mahtuu väliin aina, mutta jos se puoli kiloa viikossa keskimäärin lähtisi, olisin tavoitepainossa suunnilleen jouluun mennessä. Siitä voisi sitten kiristellä vielä muutaman kilon, jos se siinä kohtaa hyvältä tuntuisi. Huima suunnitelma, jonka lopullisen maalin saavuttaminen vaatii huikean määrän duunia, itsekuria, uusia tottumuksia ja motivaatiota. So far so good, mutta ihan alussahan tässä vielä toistaiseksi ollaan.

Jotta fokus olisi helpompi pitää tavoitteessa, on välillä hyvä muistella ja pohtia, että miksi ylipäänsä laihdutan. Millä tavalla siis uskon, toivon ja tiedän elämäni muuttuvan kilojen putoamisen myötä?

Ulkonäkö on yksinkertaisesti ensimmäinen mieleen tuleva asia. Mistä tämä sitten kertoo, jaa-a, mutta voin kyllä myöntää sen olevan terveyden ja yleisen hyvinvoinnin ohella suurin syy pudottaa painoa. Vaikka olen koko elämäni kärsinyt erilaisista komplekseista ulkonäkööni liittyen, voisin kokonaisuutena sanoa olleeni aina perustyytyväinen. Kunnes keräsin mukaan keikkumaan nämä parikymmentä ylikiloa. Vitsailin aina aikaisemmin, että tissit ovat minussa se yksi ja ainoa kehon osa, johon olen aina ollut täysin tyytyväinen. Tällä hetkellä nekin ovat siellä miinuspuolella, koska jo valmiiksi kohtuu suuret rinnat eivät muuttuneet mitenkään hehkeämmiksi painon nousun myötä. Normaalipainossa olisin siis kaikin puolin tyytyväisempi ulkoiseen olemukseeni.

Yleinen olotila on jo nyt muutamassa viikossa ja muutaman pudotetun kilon jälkeen muuttunut huomattavasti virkeämmäksi, joten voin vain kuvitella miten paljon parempi se on sitten normaalipainossa. Olen nyt muutaman vuoden ajan (eli näinä ylipainoisina vuosina) kärsinyt niskasäryistä, päänsäryistä, sumuisesta olosta, väsymyksestä ja närästyksestä. Luulen oireiden johtuvan pääasiassa huonosta ruokavaliosta, liikkumattomuudesta ja ylipäänsä ylipainosta. Näihin laihtuminen toivottavasti toisi siis helpotusta.

Kilpatanssia olemme harrastaneet poikaystäväni kanssa nyt muutaman vuoden ajan. Haaveilin itse aina lapsena harrastuksen aloittamisesta, mutta en löytänyt paria. Kohtalo (tai mikälie sattuma) kuitenkin johdatti minut yhteen miehen kanssa, joka oli tanssinut koko nuoruutensa kilpatanssia. Hän antoi minulle muutama vuosi sitten joululahjaksi alkeiskurssin, ja näin pääsimme yhdessä tämän superkivan lajin pariin. Treeniaktiivisuus ja motivaatio ovat vaihdelleet näiden vuosien aikana, emmekä ole toistaiseksi nousseet helpoimmasta kilpailuluokasta ylöspäin. Muutamissa kisoissa olemme kuitenkin käyneet ja kaikkinensa rakastan tanssimista, itsensä haastamista ja kaikkea tässä lajissa. Ylipaino ei kuitenkaan helpota rankkaa harjoittelua, eikä myöskään visuaalisesti imartele lajissa, jossa se ulkonäkö etenkin edistyneemmissä kilpailuluokissa on merkittävässä roolissa. Siinä vaiheessa kun nousemme D-luokkaan, astuvat kuvioihin kilpatanssipuvut, joita on ainakin nopealla silmäilyllä tosi vaikea löytää isommassa koossa kuin M/38. Normaalipainossa tämäkään ei olisi ongelma.

Juokseminen ei koskaan ole ollut lempipuuhaani, mutta joku siinä silti kieroutuneella tavalla viehättää. Vielä pari kesää sitten jolkottelin juoksutapahtumassa 10 km kohtuu kevyesti ja kävin muutaman kerran viikossa hölkkälenkillä. Näiden kilojen kanssa en välttämättä edes viitsisi lähteä tosissani lenkille juoksemaan, koska se laittaisi jalat oikeasti koetukselle. Suunnitelmissa on, että kun paino tästä kevättä ja kesää kohden laskee, voisin pikku hiljaa yrittää ottaa lenkkeilyn taas mukaan ohjelmistoon. Normaalipainoisena juokseminen vaan on niin paljon helpompaa ja kevyempää, kun ei tarvitse kannatella satakiloista ruhoa.

Ketteryys on yksi asia, mitä ei tosiaankaan edesauta ylipaino. Olen aina ollut pitkäraajainen, mutta nopea ja ketterä. Olen päässyt helposti lattialta ylös, tehnyt aikuisiälläkin kärrynpyöriä ja käsiseisontoja (telinevoimistelijataustasta lienee ollut apua) ja voisi ehkä sanoa että ollut liikkuva ja liikunnallinen. Tämä lihavuus on kuitenkin jämähdyttänyt minut paikoilleen ja tehnyt monista asioista ihan mahdottomia. Normaalipainoisena lupaan yrittää
taas kärrynpyörää!

Kuva: Pixabay

Vaatteet ovat tällä hetkellä itselleni hankala asia, koska olen periaatteesta kieltäytynyt uusimasta koko vaatekaappiani paisuneen olemukseni mukana. Perusvaatteita olen toki ostanut niin, etteivät läskit pursua joka raosta, mutta tosiasiassa minulla ei tällä hetkellä ole yhtäkään juhlallisempaa mekkoa, joka mahtuisi nätisti päälle. Jos joku noin ympärysmitalta mahtuukin, se jää auttamattoman lyhyeksi kasvaneiden rintojen ja rinnanympäryksen vaatiessa enemmän kangasta. Laihtuminen palauttaisi siis käyttööni lempivaatteeni, plus voisin vihdoinkin antaa itselleni luvan ostaa uusia ihania vaatteita pienemmässä koossa.

Hormonitoiminta on todella sidoksissa ihmisen elopainoon. Alipaino voi aiheuttaa häiriöitä kuukautisissa, mutta niin voi ylipainokin. Myös raskautumisen todennäköisyys on molemmissa ääripäissä huonompi kuin normaalipainossa. Tällä hetkellä suunnitelmissa ei vielä ole perheenlisäystä, mutta sitten joskus kun on, on kivempaa ja terveellisempää lähteä yrittämään ilman ylipainoa. Olen myös viime aikoina kokenut ennennäkemättömiä PMS-oireita ja ihmeellisiä kuukautisiin liittyviä kivistyksiä, joten toivon painon normalisoitumisen auttavan näihinkin.

Itsetunto yksinkertaisesti on omalla kohdallani parempi, kun olen sopivan painoinen ja hoikka. Tämä ei ehkä ole hyvä asia, mutta en voi sitä kieltääkään. Tämä toki liittyy ihan ulkonäköön, mutta myös sellaiseen yleiseen omaan fiilikseen itsestä, mikä heijastuu sosiaalisiin tilanteisiin ja kaikkeen. On mukavampaa esiintyä, sosialisoida, osallistua asioihin jne jos ei koko ajan tarvitse miettiä omia läskejä. Parempaa fiilistä odotellessa!

Käytännössä laihduttaminen vaikuttaa siis todella moniin asioihin. Oikeastaan kaikkeen. Laihdutus ei ole tie onnellisuuteen, mutta ylipaino kyllä itseni kohdalla toimii hyvänä käsijarruna pyrkiessäni yleiseen tyytyväisyyteen. Jo pelkästään se, että yritän aktiivisesti muuttaa tilannetta on parantanut mielialaani, itsetuntoani ja energiatasojani. Tätä listausta katsellessa ei voi hetkeksikään lipsahtaa ajattelemaan, että elämäntapamuutoksella ei olisi mitään merkitystä. Kyllä sillä on, ja kaikki muutokset ovat positiivisia. Tässä on jo melkein kymmenen syytä jatkaa silloinkin, kun kaikista vähiten huvittaisi.

Tehokasta torstaita kaikille ja listailkaa tosiaan ihmeessä muutkin näitä juttuja, teroittaa taas hyvin sen että miksi tätä tehdään. :)