maanantai 5. helmikuuta 2018

Viikko 3 - ristiriitaisia fiiliksiä

Well hello uusi viikko. Näin maanantaina voisi taas kurkistaa siihen, että miten mennyt viikko kokonaisuutena sujui. Tänne blogin puolelle olenkin päivitellyt tällä viikolla lähinnä narinaa ja valitusta, koska paino ei ole liikkunut haluttuun suuntaan. Itse asiassa menneellä viikolla olen saanut lisää painoa. Aika paljonkin.

Viikko kolmonen numeroina tulee tässä. Suluissa projektin lähtömitat.

Paino 5.2.2018100,1 kg (101,4 kg)

Mitat 5.2.2018:

Vyötärö 93 cm (95 cm)
Lantio 112 cm (117 cm)
Rinnat 111 cm (113 cm)
Käsivarsi 36 cm (37 cm)
Reisi 68 cm (70 cm)

Yhteenveto:

Viikon painonpudotus +1 kg
Kokonaispudotus -1,3 kg
Senttejä lähtenyt viikossa 6,5 cm
Senttejä lähtenyt yhteensä 12 cm
BMI muutos alusta 31,30 > 30,90

Olen hämmentynyt. Se olisi ehkä kaikista kuvaavin sana tähän tilanteeseen. Fakta siis on, että olen kerännyt viimeisen viikon aikana kokonaisen kilon lisää elopainoa. Sitä edeltävälläkään viikolla paino ei ollut laskenut kuin muutaman sata grammaa. Mutta silti, kokonaisuudessaan tästä kropasta on kadonnut 12 cm näiden muutamien viikkojen aikana. Miten tämä on mahdollista? :D

Painonnousua voin yrittää selitellä erilaisilla tekijöillä, mutta loppujenlopuksi en oikeasti tiedä miksei paino tällä hetkellä tipu vaan nousee. Siitä ei ole kysymys, ettenkö olisi kalorivajeella, tai että oikeasti mättäisin täällä ruudun takana herkkuja naamariin ja väittäisin blogiin veteleväni parsakaalia. Olen oikeasti tsempannut syömisten kanssa ihan hirveästi, vältellyt kaikkea epäterveellistä ja muuttanut yksinkertaisesti niin montaa asiaa, että tuntuu tosi epäreilulta että paino ei reagoi ollenkaan. Tämän oudon painon jumituksen/nousun on pakko liittyä jotenkin nesteisiin ja lihaksiin, koska en mitenkään ole voinut syödä itselleni lisää läskiä tämän projektin aikana.

Toisaalta en jaksa edes pohtia nyt tuota lukemaa, koska mittanauha kertoo jotain ihan toista tarinaa. Minkään mittausvirheen piikkiin koko 12 cm ei voi mennä, ja tänä aamuna esimerkiksi tarkistin vielä monet mitat useaan kertaan kun en vaan meinannut uskoa silmiäni. Haluan nyt vaan uskoa, että jos kropan koko pienenee, se painokin seuraa sieltä pian perässä. Pakkohan sen on?

Olen päättänyt, etten luovuta tällä kertaa. Meinasin jo jättää koko viikkopäivityksenkin kirjoittamatta, koska häpesin tätä epäonnistumista (tai ainakin itse tunnen epäonnistuneeni laihduttajana). Päässä vaan kiersi kehää, että kuka oikeasti lihoo laihdutuskuurilla? Mutta sitten päätin, että haluan olla rehellinen ja jakaa tämän kuoppaisen matkan teidän kanssanne, koska tiedän etten ole ainoa joka tuskailee samojen aiheiden äärellä.

Nyt vaan sata kymmenen lasissa tämä viikko, ja ehkä vihdoin ensi maanantaina pääsisin iloitsemaan painon laskusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omas...