Kaikenlaista kitinää

Huhhuh, nyt on kyllä harvinaisen raskas perjantai. Taas yksi sellainen päivä, että kaikki tuntuu vaikealta ja hankalalta ja toivottomalta. Väsyttää, olen syönyt liikaa ja viikonloppu pelottaa. Uskomatonta, mutta totta.

Viikonloput ovat varmaan monelle laihduttajalle jonkinlaisia mörköjä. Maanantaiaamuna paino harvoin on alimmillaan, jos viikonloppuna on tullut otettua vähän vinkkua tai herkkuja. Myös minulle viikonloppu on vähän ongelmallinen, ja etenkin nyt tämä tuleva. Viime viikonloppu sujui ihan normaalin laihduttelun parissa, ilman alkoholia tai syöpöttelyä. Nyt huomenna lauantaina on kuitenkin tyttöjen viini-ilta, johon haluan tottakai ehdottomasti osallistua. Mitään laihdutukseen sopivaa viininjuonnissa ja napostelussa ei tosiaankaan ole, mutta ei voi mitään. Tää on elämää; myöhemminkin tulee juhlia, illanistujaisia, ravintolaillallisia ja erityistapauksia.

Ahdistaa kuitenkin jo valmiiksi maanantai. Tuntuu että nyt, kun pudotusta painossa on tapahtunut vasta muutaman kilon verran, voi kaikki mennä yhdellä lipsumisella lähtöpisteeseen. Ei se nyt oikeasti voi olla niin, eikä olekaan, mutta pelkään että laihdutan vain ikuisesti näitä ensimmäisiä muutamia kiloja. Masensi taas aamulla, kun paino oli noussut 100 g ollen 98,9 kg. Koitan vakuutella itselleni, että ehkä se on lihaksiin kertynyttä nestettä eilisen salitreenin jäljiltä ja vaakakaan ehkä nyt ei niin tarkka ole, liibalaaba, mutta harmittaa kun on muuttanut niin monia asioita ja omasta mielestään vetänyt hyvin, ja paino vaan pyörii samoissa lukemissa päiviä. Hirvittää maanantai, jos puntari pompsahtaa jollain kilolla ylöspäin. Olo on turvonnut jo valmiiksi viikonloppua varten, avasin juuri farkuista napinkin. Ääääääääh.

Yritän jotenkin valaa itseeni uskoa tätä prosessia kohtaan. Hemmetti, pakkohan tässä on näin ylipainoisena laihtua ennemmin tai myöhemmin, kun syö varmasti alle kulutuksensa. Huvittaa vähän, että erilaisten laskureiden mukaan minun pitäisi laihtua jos syön vähemmän kuin 2500 kaloria päivässä. En tiedä, jotenkin en usko.

Kuvassa eilinen vähän pieleen mennyt bataattihampurilaiskokeilu. :D Tajusin jossain vaiheessa, että eihän meillä ollut enää salaattia, joten jotain vihreyttä tuosta kokonaisuudesta jäi puuttumaan. Bataatti"sämpylöistä" myös tuli pieniä ja ohuita. Mutta, hyvältä se kumminkin maistui. Ja vihreää syötiin sitten dippailtavan kurkun muodossa. Mua naurattaa nämä mun ateriakuvat, ehkä voisin lanseerata jonkun oman jutun tyylillä #rumatruokakuvat.

Masentelusta huolimatta ihanaa viikonloppua ja armollisempaa asennetta kaikille!