keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Mitä syötäisiin?

Kaikkihan tietävät ne perusperiaatteet, kun halutaan pudottaa painoa. Syö vähemmän kuin kulutat. Syö ylipäätänsä vähemmän. Syö enemmän kasviksia. Jätä hiilarit. Varo rasvaa. Lisää proteiinia. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Ohjeita terveelliseen ruokavalioon tulvii ovista ja ikkunoista, puhumattakaan sitten kaikista mahdollisista erityisruokavalioista, kuten kasvissyönnistä, gluteenittomasta, viljattomasta, maidottomasta, karppauksesta jne. Jokaisella tuntuu nykypäivänä olevan oma mielipide siitä, mikä on se kaikista terveellisin ja ihmisotukselle sopivin ruokavalio, tai millä kannattaa lähteä laihduttamaan.

Olen itse lapsuudesta asti tottunut syömään pääosin kotona alusta alkaen tehtyä monipuolista ruokaa. Vanhempani tykkäsivät tulisuudesta ja mausteista, joten niihin olen siedättynyt tehokkaasti. Lapsuuteni ruokavaliolla pysyin hoikkana ja terveenä aina aikuisikään saakka, kunnes sitten muutin omilleni. Kuten jo aikaisemminkin olen maininnut, kahdestaan poikaystäväni kanssa asuminen lisäsi muutamassa vuodessa molempien vyötärölle sen 20 ylimääräistä kiloa. Jokin tottumuksissa siis taisi muuttua matkan varrella. Kiireisen opiskelijaelämän tuoksinassa pitsaa ja kaljaa tuli vedettyä ehkä ihan hiukan yli tarpeen, ja kotona kokkaaminenkin jäi välillä ihan kokonaan. Aijai, ei hyvä.

Nyt tätä elämäntaparemonttia aloitellessani kävin päässäni läpi lukemattomia aikaisempia laihdutusyrityksiäni. Mikä niissä aina meni pieleen? Yhdistäväksi tekijäksi totesin heti diettaamisen. Aina aikaisemmin laihduttamaan ryhtyessäni olen lähtenyt yritykseen ajatuksella, että "tää nyt on tällänen kuuri, toivottavasti lähtee paljon ja nopeesti!". Olen koittanut karppaamista ja Jutan Superdiettiä, osapaastoa ja ties mitä. Ekat kaksi viikkoa on sujunut näennäisesti hyvin, painoakin on pudonnut se 2-3 kg ja olen puhkunut intoa vannoessani sen kertaisen ihmedietin nimeen. Mutta kuinka ollakaan, ensimmäisen "poikkeuspäivän" jälkeen motivaatio ja mielenkiinto on ollut tipo tiessään, enkä ole voinut enää kuvitella palaavani takaisin tiukalle ja yksipuoliselle kuurille. Joten olen sitten palannut takaisin hampurilaisten ja karkkien pariin. :) En sinänsä vähättele erilaisten laihdutuskuurien ja tiukkojen diettien tehoa, koska kiistatta niillä laihtuu, jos pysyy kurissa. Varmasti osa saa tuloksen pysymäänkin, jos on tarpeeksi selkärankaa ja itsekuria. Minulla kuitenkaan ei näitä taida olla.

Tällä kierroksella olen päättänyt vannoa yksinkertaisten ja maltillisten muutosten nimeen. Olen todella kärsimätön ja kaikkihetimullenyt-ihminen, joten helppoa tämä ei ole, mutta tiedän tämän olevan ainut keino onnistumiseen omalla kohdallani. En ole suoranaisesti kieltänyt itseltäni mitään. Tietenkään aktiivisesti laihduttavan ihmisen ruokavalioon eivät lähtökohtaisesti sokeripitoiset ja/tai korkeaenergiset herkut kuulu, ainakaan päivittäisellä tasolla, mutta jos sellaisia kurkusta alas menee, pyrin ajattelemaa että en ole mitenkään epäonnistunut. Että kannattaa vaan jatkaa, koska jokainen hyvä valinta on oikeaan suuntaan.

Nyt kun tämä jäätävä jaarittelu on saatu pois alta, niin kerrottakoon, että mitä minä sitten nyt pyrin syömään. Ensinnäkin, syön mahdollisimman paljon kasviksia. Parsakaalia, perus salaattia, kukkakaalia, keräkaalia, tomaattia, paprikaa, porkkanoita, bataattia, avokadoa... Hedelmiä syön myös, vaikka yritänkin pitää niiden määrän kohtuullisena niiden sisältämän sokerin takia. Kasvisten seurana lautaselta löytyy lihaa, kalaa tai kanaa. Tykätään tehdä jauhelihapihvejä, tai sitten kanaa esimerkiksi uunissa. Kalastakin tulee aivan superhyvää uunissa, ja itse himoitsen myös kylmäsavustettua lohta. Väli/aamupaloina tulee syötyä rahkaa, skyriä, ruisleipää tai puuroa. Toisin sanoen syön ihan niitä ruokaympyrän mukaisia ja kohtuullisen vähäkalorisia perusruokia. Näiden peruspalikoiden lisäksi olen syönyt välillä pastaa ja kastiketta. Pasta täysjyvänä ja kastikkeeksi joskus kun oikein mieli tekee, niin kevyttä kermaa. En pelkää hiilareita, mutta haluan ottaa ne mieluiten terveellisistä aineksista. Proteiininsaannista pyrin myös huolehtimaan, mutta en pelkää rasvaakaan. Kunhan se vain pääosin olisi sitä hyvää rasvaa.

Minulle tämä ns. normaali monipuolinen ruokavalio on aina sopinut, ja uskon siihen näin laihduttaessakin. Määrät pyrin pitämään kohtuullisina ja seuraan kalorinsaantia laskurilla. Näin ei pääse tapahtumaan mitään armottomia arviointivirheitä. Toisaalta uskon jo pelkästään siihenkin, että ennen pitkään tuloksia näkyisi ilmän erityistä tiukkisteluakin jos vaihtaa ruokavalion tälläiseksi siitä höttöhiilari/rasva/sokerimätöstä.

Mitä te muut laihduttajat syötte? 

Ps. Paino tänään 98,9 kg, jei. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna armoa!

Tässä viime päivinä mielessä on pyörinyt se, kuinka olla itselleen armollinen ja nähdä niitä hyviä asioita ja onnistumisia itsessään ja omas...