Salille? Minä? Apua!

Mulla on kuntosalikammo. Tai oikeastaan voisi sanoa, että oli. Tänään uskaltauduin ehkä elämäni kymmenennen kerran salille, koska sain tsemppaavaksi seuraksi avomieheni ja isäni. :D Vaikka se naurettavalta kuulostaakin, niin oikeasti melkein tärisin hermostuksesta ennen kuin astuin pukkarista ulos.

Tämä omituinen salikammo sai alkunsa varmaan jo ihan ensimmäisellä kerralla, vuonna nakki ja muusi, kun silloinen poikaystäväni pakotti minut mukaansa treenaamaan. Tuolloin olin vielä normaalipainoinen ja jopa ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta täysin aloittelija kuntosaliharrastuksen parissa. En tiennyt mitään laitteista, liikkeistä, tai lihasryhmistä. Pienelle ja tunkkaiselle bodarisalille päästyämme seuralaiseni häipyi kuulokkeet korvissa veivaamaan omia liikkeitään, ja minä jäin uunona ärjyvien lihaskimppujen keskelle pohtimaan, että mitäs sitten.

Tuosta ensimmäisestä epämukavasta salikokemuksesta lähtien olen kartellut kyseisiä paikkoja kuin ruttoa, ja julistanut kaikille, että vihaan salilla käymistä. Muuten olen ollut paikoitellen oikeinkin liikunnallinen, mutta ajatuskin kuntosalilla bodaamisesta on saanut kylmän hien otsalle. Salille menossa olen pelännyt lähinnä sitä avuttomuuden tunnetta, kun en osaa tehdä mitään. Että pitää hävetä silmät päästään nykiessään jossain laitteessa väärin päin. Tai, että kaikki muut katsovat kauhulla maailman huonokuntoisinta pullukkaa, joka tekee kaiken mahdollisimman pienillä painoilla. Irrationaalisia pelkoja, joihin on myös ratkaisut olemassa, mutta tälläinen mä olen. Tai ainakin olin todella kauan.

Miten siinä sitten pääsi niin käymään, että tänään ostin jäsenyyden ja kausikortin läheiselle Fitness 24/7:lle ja treenasinkin ensimmäisen kerran? No, ehkä olen vain yksinkertaisesti kasvanut aikuiseksi, ja päättänyt astella välillä tietoisesti epämukavuusalueelle. Isäni on kosiskellut minua salikaverikseen jo vuosikausia, ja avomieskin puhunut silloin tällöin harrastuksen aloittamisesta. Viimein saatiin sovittua kaikille sopiva ajankohta, ja eikun menoksi.

Ja arvatkaa mitä? Mulla oli hauskaa! En olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta salilla treenaaminen ja perus ohjelman haltuun ottaminen hyvässä opastuksessa (kiitos faija) oli super kivaa ja fiilis jälkikäteen mahtava. Tajusin heti toimeen päästyäni, että ympärilläni treenaa kaiken näköisiä, kokoisia ja tasoisia ihmisiä, eikä kukaan välitä muiden tekemisestä. Siellä keskitytään omaan treeniin.

Suunnitelmissa olisi nyt aloitella saliharrastusta ja käydä näin alkuun 2-3 kertaa viikossa. Ainakaan toistaiseksi mikään fitness-pro musta tuskin on tuloillaan, mutta ajattelin salilla käymisen olevan hyvä buusteri painonpudotukselle ja kiinteytymiselle.

Tunnustaako kukaan muu olevansa tai olleensa salipelkoinen?